Miksi sosiaali- ja terveydenhuollossa turvallisuus ei vieläkään ole ehdoton prioriteetti? On selvää, että nykyiset turvallisuuskäytännöt eivät ole riittäviä. Riskit on tunnistettu ja keinoja ongelmien korjaamiseen on tarjolla, mutta konkreettisia toimia puuttuu.

Tapahtumat herättävä myös kysymään, miksi sote-sektorilla ei omaksuta samanlaista tinkimätöntä turvallisuusajattelua kuin esimerkiksi ilmailualalla?

Mitä sote voi oppia ilmailusta?

Ilmailualalla jokainen poikkeama – pienikin – tutkitaan tarkasti. Tutkinnan tulokset johtavat muutoksiin, olipa kyse teknologisista parannuksista, koulutuksen kehittämisestä tai toimintaprotokollien tarkentamisesta. Turvallisuus on ehdoton prioriteetti, eikä sitä uhrata resurssien, ajan tai kustannusten vuoksi. Jokainen tapahtuma opettaa, ja järjestelmä kehittyy jatkuvasti estääkseen vastaavat tapaukset tulevaisuudessa. Voiko samaa sanoa sosiaali- ja terveydenhuollosta?

Kun potilas tai asiakas putoaa ikkunasta, kyseessä on paitsi henkilökohtainen tragedia myös osoitus järjestelmän turvallisuuspuutteista. Suosituksia asiakas- ja potilasturvallisuuden parantamiseksi on annettu jo vuosia, mutta niitä ei joko panna toimeen tai ne jäävät vain osittain toteutetuiksi. Tämä kertoo rakenteellisesta välinpitämättömyydestä, jossa turvallisuus ei ole toiminnan ehdoton lähtökohta.

On kysyttävä, miksi sairaala- tai vanhainkotiympäristö, jonka pitäisi olla turvallisuuden perikuva, päätyy vaarantamaan juuri niiden ihmisten elämän, joiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä heidän turvallisuutensa varmistamista varten ne ovat olemassa?

Ilmailussa sekä muilla turvallisuuskriittisillä aloilla ns. ”safety first” on kaiken toiminnan kulmakivi. Safety first tarkoittaa, että turvallisuus asetetaan ensisijaiseksi kaikissa toimissa, päätöksissä ja toiminta- ja työympäristöissä. Se on periaate tai asenne, joka korostaa turvallisuuden merkitystä ja ohjaa toimimaan niin, että vältetään riskit, vahingot ja onnettomuudet.

Turvallisuus vaatii konkreettisia tekoja

Potilaan tai asiakkaan tulee olla turvassa sairaalassa tai vanhainkodissa riippumatta hänen terveydentilastaan, sen muutoksista tai käytettävissä olevista resursseista. Marraskuussa sattuneen potilaan putoamistapauksen selvitys paljasti, että vaikka potilaan sekavuus oli tiedossa, riittävää yksilöllistä riskinarviointia tai turvallisuutta varmistavia vaihtoehtoja ei kartoitettu täysimääräisesti. Selvityksessä todetaan: ”Potilashuoneissa olevien ikkunoiden turvallisuus on osa kiinteistöturvallisuutta. Potilaiden ei tule päästä poistumaan ikkunan kautta.”

Vaikka turvallisuus vaikuttaa teoriassa yksinkertaiselta varmistaa, käytännössä se osoittautuu haasteelliseksi.

OTKES on myös aiemmissa tutkinnoissa korostanut, että sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistön turvallisuus on tärkeä osa asiakas- ja potilasturvallisuutta (Hissionnettomuus Kauniaisissa 2021, Vaarallisen aineen aiheuttama asukkaan kuolema hoivakodissa Etelä-Savossa 2022). Kiinteistöjen hallinnan tulee olla asiantuntevaa, suunnitelmallista ja riittävää suhteessa toimintaan ja kiinteistön ominaisuuksiin. On tärkeää ymmärtää fyysisen ympäristön turvallisuus osana asiakas- ja potilasturvallisuuden kokonaisuutta, sekä varmistaa se myös omavalvonnassa. Turvallisuuden varmistamisessa myös kiinteistönhallinnan ja sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinta on ratkaisevassa asemassa.

"Safety first" – sote-sektorille

Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa kohdataan jatkuvasti ennakoimattomia tilanteita. Tämä ei kuitenkaan voi olla syy hyväksyä turvallisuuspuutteita. Järjestelmä on rakennettava niin, että riskejä hallitaan systemaattisesti ja asiakas- ja potilasturvallisuus ovat toiminnan keskiössä.
Toistuvat tapaukset, kuten tippumiset, ovat erityisen turhauttavia, koska niiden estämiseksi on olemassa tietoa ja keinoja. Jokainen vakava vaaratapahtuma, joka olisi voitu estää, on liikaa.

Suomessa on laadittu kansallinen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaAvautuu uuteen välilehteen, jonka visio on tehdä Suomesta asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vain pitkäjänteisellä työllä sekä ottamalla oppia aloilta, joissa turvallisuus on kaiken toiminnan lähtökohtana.

Sosiaali- ja terveydenhuolto tarvitsee kipeästi safety first -ajattelun juurruttamista - ei vain juhlapuheisiin, vaan osaksi jokapäiväistä toimintaa. Suomessa, jos missä, siihen pystymme. Vakavista vaaratapahtumista on opittava ja niiden estämiseksi on tehtävä konkreettisia toimia. On varmistettava, että jokainen hyvinvointialue, sairaala ja vanhainkoti ottaa turvallisuushavainnot ja -suositukset tosissaan. Asiakas- ja potilasturvallisuuden edistäminen on paitsi inhimillistä myös toiminnan eettinen ja ammatillinen perusta - ettei yksikään enää tippuisi.