M2019-02 Huviveneiden yhteentörmäys Airiston selällä 3.8.2019

Airiston selällä tapahtui 3.8.2019 huviveneiden yhteentörmäys, jonka seurauksena pienemmässä veneessä olleista kuudesta henkilöstä kaksi menehtyi, yksi sai jatkohoitoa vaativan vamman, kaksi lieviä vammoja ja yksi selvisi ilman fyysisiä vammoja. Isommassa veneessä oli kaksi henkilöä, jotka säilyivät ilman fyysisiä vammoja. Isompi vene oli 15 metrinen moottorivene ja pienempi vene 8 metrinen moottoripurjevene, joka onnettomuushetkellä kulki konevoimalla. Molempien veneiden päälliköillä oli pitkä veneilykokemus.

Kuva: VTS-tutka- ja karttatietojen avulla tehty tarkastelu veneiden kurssien suhteesta. Veneiden keskinäinen suuntima on pysynyt samana lähestymistilanteessa. Yhteentörmäämisvaaran katsotaan olevan olemassa, jollei kompassisuuntima lähestyttävään alukseen huomattavasti muutu. Kuvan mittayksikkö mpk, meripeninkulma = 1,852 km.

Yhteentörmäys tapahtui väylien risteyskohdassa Seilin saaren pohjoispuolella. Isompi vene lähestyi pienempää venettä takavasemmalta. Veneiden keskinäinen suuntima pysyi lähes samana etäisyyden vähetessä. Isomman veneen nopeus oli noin 23 solmua (42 km/h) ja pienemmän veneen 5,5 solmua (10 km/h). Isommassa veneessä ei havaittu pienempää venettä ennen kuin törmäys oli väistämätön. Pienemmässä veneessä ei ollut tunnistettu yhteentörmäämisvaaran kehittymistä. Isomman veneen päällikön viime hetken väistöyrityksistä huolimatta isompi vene törmäsi pienemmän veneen vasempaan laitaan nousten sen päälle. Isomman veneen keula luisui lopuksi pienemmän veneen perän kautta veteen.

Liikenne alueella oli vähäistä ja olosuhteet hyvät, jolloin veneissä ei syntynyt erityistä tarvetta tehostaa tähystämistä. Näkyvyys oli hyvä, mutta etäältä katsottuna molemmat veneet sulautuivat värityksensä vuoksi taustamaisemaan. Muuttumattoman suuntiman vuoksi veneet näyttivät pysyvän jokseenkin paikallaan toistensa näkökentässä, jolloin liikkumattomalta vaikuttavan kohteen havaitseminen on vaikeaa. Siihen ei helposti kiinnitä huomiota kohteen ollessa kaukana ja näkyessä pienenä. Kohde voi pysyä myös pitkiä aikoja esimerkiksi veneen rakenteiden aiheuttamien katveiden takana. Vaikka kohde havaittaisiin, sen kulkusuunnan ja nopeuden arviointi voi olla vaikeaa ilman teknisiä apuvälineitä. Mahdollisen yhteentörmäämisvaaran havaitsemiseksi ja arvioimiseksi on tehtävä aktiivisia toimenpiteitä riittävän ajoissa. Tilannetta on seurattava ja tarkkailtava veneiden keskinäisen suuntiman ja etäisyyden muutosta.

Merenkulun säännöissä, ohjeissa ja turvallisuustyössä korostetaan tähystyksen merkitystä ja yhteentörmäämisvaaran tunnistamista. Muuttumaton suuntima ja vähenevä etäisyys muodostavat vaaratilanteen, joka lisää havaintovirheen mahdollisuutta. Vastaavissa tilanteissa on tapahtunut useita vesiliikenneonnettomuuksia myös kokeneille veneilijöille ilman erityistä piittaamattomuutta tai varomattomuutta. Ilmiö tunnetaan riskitekijänä myös muissa liikennemuodoissa.

Onnettomuuden tapahtuessa oli Saaristomerellä viisi muuta meripelastustehtävää. Resurssit riittivät kaikkien tehtävien suorittamiseen. Tutkinnassa havaittiin kuitenkin, että hätäpuhelun ja tehtävän siirtämisessä hätäkeskuksesta meripelastuskeskukseen on puutteita.

Tutkinnan perusteella Onnettomuuskeskus suosittaa, että

• Liikenne- ja viestintävirasto yhdessä veneilyjärjestöjen kanssa nostavat esille muuttumattoman suuntiman ja vähenevän etäisyyden ongelman ja yhteentörmäämisvaaran arvioinnin käytännön keinot osana veneilijöille tarjottavaa koulutusta ja ohjeistusta

• Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittää huviveneilyn koulutusohjelmien auditoinnissa huomiota tähystyksen ja sen käytännön keinojen opetukseen.

• Sisäministeriö varmistaa, että hätäkeskuksessa vastaanotetun meripelastustehtävän siirtäminen hätäkeskuksesta meripelastuskeskukseen sujuu viiveettä ja katkoksitta.

M2019-02 Tutkintaselostus (pdf, 1.64 Mt)

Julkaistu 17.4.2020