T2023-S1 Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023

Onnettomuustutkintakeskuksen teematutkinnassa selvitettiin, millaisia välillisiä ja välittömiä kuolemaan johtaneita seikkoja on tunnistettavissa nuorten tapaturmaisten huumekuolemien taustalla. Tutkinnassa kerättiin perustiedot kaikista vuonna 2023 sattuneista alle 25-vuotiaiden nuorten tapaturmaisista huumekuolemista. Tutkinta-aineisto (N=96) muodostui poliisin tutkintailmoituksen ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen oikeuslääkintäyksiköltä saatujen tietojen perusteella. Mukaan tutkintaan sisällytettiin tapaukset, joissa kuolemansyynä arvioitiin olevat huumausaineiden aiheuttama myrkytys. Koko aineistosta tarkempaan tapaustutkintaan otettiin 15 kuolemantapausta. Väkivaltakuolemat rajattiin pois tutkinta-aineistosta.

Tapaturmaisia huumausainemyrkytyksiä oli vuonna 2023 yhteensä 79. Esitietojen mukaan 147 tapauksessa ilmeni huumausaineiden tai päihdyttävien lääkeaineiden käyttöhistoriaa. Nuorten huumekuolemat liittyivät useimmiten opioidien ja bentsodiatsepiinien samanaikaiseen käyttöön. Yli 80 prosentissa tapauksista löytyi merkkejä molempien aineryhmien samanaikaisesta sekakäytöstä. Yleisimmät aineet olivat buprenorfiini ja alpratsolaami. Opioidien ja keskushermostoa lamaavien aineiden samanaikainen sekakäyttö voi aiheuttaa kuolemaan johtavan hengityslaman matalillakin pitoisuuksilla.

Kuolemantapauksista 78 prosenttia oli miehiä ja 22 prosenttia naisia. Keski-ikä kuolleilla oli 20,9 vuotta. Alaikäisiä aineistossa oli kaksi. Huumeita käytettiin pääasiassa suun kautta, mutta myös nuuskaamalla. Alle puolella (45 %) nuorista oli merkkejä suonensisäisestä huumeiden käytöstä. Alkoholia oli käytetty vain harvoin. Noin neljäsosalla oli tiedoissaan mainintoja aiemmista huumemyrkytyksistä. Vuoden aikana tapahtui kolme tapausta, joissa menehtyi yhtäaikaisesti kaksi alle 25-vuotiasta nuorta. Vain muutamassa tapauksessa oli viitteitä ulkomaalaistaustasta.

Tapaturmaisia huumekuolemia tapahtui 18:lla hyvinvointialueella, tyypillisesti keskisuurissa tai suurissa kaupungeissa. Tapahtumapaikka oli useimmiten nuoren koti tai yksityisasunto. Kuolema tapahtui usein nuoren nukkuessa. Aamuyö oli yksi tyypillisistä ajankohdista, joskin vuorokaudenajassa oli tasaista jakautumista. Tilanteeseen havahduttiin keskimäärin 22 tunnin kuluttua mediaanin ollessa 12 tuntia. Kuolemat painottuivat kesään ja syksyyn.

Samanaikaisen lääkeaineiden sekakäytön riskejä ei riittävästi tunneta. Huumeita käyttäville nuorille suunnatut palvelut eivät nykymuodossaan vastaa heidän palvelutarpeisiinsa. Palvelujärjestelmässä ei ole selkeitä toimintamalleja ohjata nuoria palveluihin eivätkä he saa oikea-aikaisesti tarvitsemaansa apua. Huumeongelman ja mielenterveyden haasteiden yhtäaikaisessa tilanteessa riittävien palvelujen saanti on erityisen vaikeaa. Mitä enemmän nuorella on palvelutarpeita, sitä tärkeämpää on, että järjestelmässä pystytään varmistamaan, ylläpitämään ja koordinoimaan nuorelle tarjottava oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen apu.

Myöskään poliisin tekemälle hoitoonohjaukselle ei ole kansallisesti yhtenäistä ja nuorta tukevaa toimintamallia tai palvelupolkua. Hoitoonohjaus vaatii yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa ja paikkoja, jonne ohjata. Avun hälyttämisen oikea-aikaisuus on myrkytyksissä avainasemassa nuorten selviytymismahdollisuuksiin. Jos hätäpuhelun perusteella tilanteen vakavuutta ei tunnisteta, tehtävänkäsittelyyn liittyvä riskinarvio ohjaa puutteelliseen vasteeseen ja tarvittava apu voi viivästyä. Myös huumeita käyttävien nuorten lääkehoidon koordinaatiossa on ongelmia.

Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että

1. Sosiaali- ja terveysministeriö yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa uudistaa ja määrittää erityisesti alle 18-vuotiaille ja 18–25-vuotiaille nuorille huumeiden ongelmakäyttäjille kansallisesti yhtenäisen palvelukokonaisuuden ja turvaa palveluketjujen toimivuuden.
2. Sosiaali- ja terveysministeriö uudistaa lastensuojelua niin, että avohuollon sekä sijaishuollon palvelut vastaavat asiakkaana olevien huumeita käyttävien nuorten monialaisiin palvelutarpeisiin.
3. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää huumeongelmista kärsivien lastensuojelun asiakkuudesta itsenäiseen asumiseen siirtyvien nuorten jälkihuollon sijoitusten merkityksen huumekuolemien vähentämisessä ja kehittää jälkihuoltoa selvityksen mukaisesti.
4. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää ja toteuttaa yhteistyössä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa huumeita käyttävien nuorten turvallisen lääkehoidon ja koordinaation parantamisen toimenpiteet.
5. Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla yhteistyössä Poliisihallituksen kanssa kehitetään nuorille huumeiden käyttäjille kansallisesti yhtenäinen hoitoonohjausjärjestelmä ja uudistetaan olemassa olevia käytäntöjä.
6. Sosiaali- ja terveysministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaavat ja varmistavat monikanavaisia turvallisuusviestintään liittyviä ja käyttäjät tavoittavia toimenpiteitä yhdessä muiden toimijoiden ja viranomaisten kanssa.
7. Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii siitä, että nuorten huumekuolemien ehkäisemisessä hyödynnetään tavoitteellisesti teknologisia ratkaisuja henkeä uhkaavien myrkytysten havaitsemiseksi.
8. Hätäkeskuslaitos varmistaa yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöalueiden ensihoitokeskusten kanssa, että tehtävänkäsittely myrkytystehtävien osalta mahdollistaa hätäkeskuspäivystäjälle riittävän tilannekuvan oikean kiireellisyysluokan ja tehtävälajin määrittämiseksi.