B1/2007L Lento-onnettomuus Haapaveden lentopaikalla 9.6.2007

Haapaveden lentopaikalla tapahtui lauantaina 9.6.2007 kello 14.14 lento-onnettomuus, jossa autohinauksella lentoonlähtöä tehnyt PIK-20 -tyyppinen purjelentokone, rekisteritunnukseltaan OH-465 syöksyi maahan tuhoutuen täysin. Ohjaaja sai maahantörmäyksessä välittömästi surmansa. Onnettomuustutkintakeskus asetti 11.6.2007 päätöksellään n:o B1/2007L onnettomuutta tutkimaan tutkintalautakunnan. Sen puheenjohtajaksi määrättiin tutkija Juhani Hipeli ja jäseneksi tutkija Hannu Mäkeläinen.

Lentoonlähtökiihdytyksen aikana purjelentokoneen oikea siipi vajosi maahan, jonka seurauksena lentokoneen suunta kääntyi noin 30 astetta oikealle. Vakiintuneen käytännön mukaan syntyneessä tilanteessa lentoonlähtö keskeytetään laukaisemalla hinausköysi purjelentokoneen hinauskytkimestä. Ohjaaja kuitenkin jatkoi lentoonlähtöä. Maasta noustessaan purjelentokone oli hyvin epätavallisessa asennossa, voimakkaassa vasemmassa sivuluisussa ja oikealle kallistuneena. Välittömästi maasta irtoamisen jälkeen purjelentokone nousi jyrkällä kulmalla ja alkoi kallistua vasemmalle. Liike jatkui tynnyrinomaisena päätyen jyrkällä kulmalla selkäsyöksyssä törmäykseen 137 metrin etäisyydelle lentoonlähtöpaikasta. Hinausköysi oli kiinni lentokoneessa maahantörmäykseen saakka.

Tutkinnassa ilmeni, että purjelentokoneen autohinauslentoonlähtöä toteutettiin rutiininomaisesti ennalta sovitulla tavalla. Ohjaaja oli suhteellisen kokenut purjelentäjä, mutta kokemus oli pääosin vuosilta 1986–96. Ohjaajan viimeaikaisin lentokokemus ja -tuntuma olivat täysin erityyppisistä purjelentokoneista. Noin yhdeksän vuoden lentotauon jälkeen ohjaaja oli lentänyt onnettomuuskonetyypillä kaksi lentoa vuonna 2006. Ohjaajan kokemus autohinauslentoonlähdöistä PIK-20:lla oli vähäinen. Pitkästä lentotauosta johtuen ohjaajan lentotuntuma onnettomuuskonetyypillä oli huono.

Tapahtumaan johtaneet ensisijaiset syytekijät olivat ohjaajan päätös jatkaa lentoonlähtöä siiven maahan vajoamisen ja lentokoneen suunnan muuttumisen jälkeen ja tehdä lentoonlähtö mitä todennäköisimmin alinopeudella. Lentokone ei ollut jyrkän alkunousun jälkeen ohjattavissa. Tapahtumaan myötävaikuttaneita tekijöitä olivat ohjaajan huono lentotuntuma onnettomuuskonetyypillä, hänen aiempi lentokokemuksensa sekä tuuliolosuhteet. Siiven maahan vajoaminen ja päätös jatkaa lentoonlähtöä olivat seurausta pitkän lentotauon aiheuttamasta huonosta lentotuntumasta. Ohjaaja ei tiedostanut riittävästi PIK-20:n siivekeohjauksen kriittisyyttä lentoonlähdössä eikä erilaisuutta viimeaikoina enemmän lentämiensä konetyyppien ja PIK-20:n välillä. Purjelentokoneen kallistumisen alkamiseen lähtökiidossa vaikuttivat todennäköisimmin tuuliolosuhteet.

Tutkintalautakunta ei esittänyt turvallisuussuosituksia. Tutkintalautakunta haluaa kuitenkin korostaa purjelentäjien henkilökohtaista vastuuta todellisen tyyppikohtaisen lentovalmiutensa arvioinnissa. Erityisesti korostetaan oikean ja nopean päätöksenteon valmiutta lentoonlähtötilanteissa sekä hyvän lentotuntuman tärkeyttä käytetyllä lentokalustolla.

B1/2007L Tutkintaselostus (pdf, 0.54 Mt)