B5/2001L Raekuurovaurio Helsingin länsipuolella 21.7.2001

Helsingin länsipuolella tapahtui 21.7.2001 vaaratilanne, jossa Tukholmasta Helsinkiin reittilennolla ollut SAS:n MD81-tyyppinen lentokone vaurioitui noin 4600 metrin korkeudessa liukuessaan kumpukerrospilvssä voimakkaaseen raesateeseen ja turbulenssiin. Tapahtumapaikka sijaitsi noin 55 km länteen Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Onnettomuustutkintakeskus asetti 23.7.2001 tutkintalautakunnan, jonka puheenjohtajaksi määrättiin vianetsintäkoordinaattori Heikki Tenhovuori sekä jäseniksi lentokapteeni Lasse Seppänen, matkustamoturvallisuustarkastaja Sami Sievä ja meteorologi Ossi Korhonen. Lautakunta kutsui lennonjohtotoiminnan asiantuntijakseen tutkija, lennonjohtaja Ari Huhtalan, joka avusti myös tutkintaselostuksen kirjoittamisessa.

Rakeiden vaikutuksesta lentokoneen siipien etureunasolaksien (slat) paneelit lommoutuivat. Myös korkeus- ja sivuvakaajien johtoreunat sekä moottoreiden imuaukkojen johtoreunat lommoutuivat. Tutkakupuun tuli repaleinen aukko, jolloin myös tutka-antennin pinta lommoutui. Kapteenin ja perämiehen tuulilasien ulkopinnat säröytyivät. Koneen rakenteille ja moottoreille ei aiheutunut muita vaurioita. Matkustamo ei vaurioitunut. Matkatavarahyllyjen luukut pysyivät kiinni ja käsimatkatavarat pysyivät paikoillaan. Lennolla oli mukana 63 matkustajaa ja kuuden hengen miehistö. Kukaan matkustajista ei loukkaantunut. Kahdelle matkustamomiehistön jäsenelle tuli mustelmia ja lieviä lihasvenähdyksiä heidän kaatuessaan koneen käytävälle.

Ennen lentoa koneen ohjaamomiehistö perehtyi käytettävissä olleisiin lentosäätietoihin. Säätila Helsingissä ja varalentopaikkana olleessa Turussa täytti lennolle asetetut vaatimukset. Lentoreittiä koskeva merkitsevän sään kartta jäi kuitenkin tarkastelematta ja ottamatta mukaan. Tähän karttaan oli merkitty juuri lentoreitin loppuosalle Luonais-Suomeen satunnaisesti muun pilvisyyden joukkoon kumpukerrospilviä 10600 metrin korkeudelle saakka ja ukkosta. Ohjaajille ei lennon aikana muodostunut kuvaa sääolosuhteista niin, että koneen säätutkaa olisi käytetty. Heti raesateen alussa koneen ohjaamomiehistö yritti kytkeä säätutkan päälle. Säätutka ei kuitenkaan antanut tutkakuvaa, koska rakeet olivat vaurioittaneet tutkakupua siinä määrin, että tutka-antenni ei pystynyt liikkumaan. Koneen lentoaika turbulenssissa oli noin 1,5 minuuttia. Pystykiihtyvyys vaihteli arvojen -0,23 ja +2,34 välillä. Koneen loppulähestyminen ja laskeutuminen sujuivat normaalisti.

Etelä-Suomen Lentosääkeskus laati alueelle merkittävän sään varoitussanoman. Sanoma oli jakelussa sen jälkeen, kun kone oli lentänyt raesateeseen. Tutkintalautakunnan käsityksen mukaan sanoman laatiminen myöhästyi säätilanteen kehittymiseen nähden.

Tutkintalautakunta on suosittanut, että SAS:n tulisi sopivaksi katsomallaan tavalla varmistua siitä, että ohjaajat huomioivat riittävän hyvin lentoon vaikuttavat sääolosuhteet lennonvalmistelussa ja lennon aikana sekä hyödyntävät tehokkaasti ilma-aluksen säätutkaa. Tutkintalautakunta on myös suosittanut, että Suomen Ilmatieteen laitoksen tulisi harkita sellaisen järjestelmän luomista, joka auttaisi nopeasti kehittyvien sääilmiöiden seurantaa ja edesauttaisi merkittävän sään varoitussanomien laadintaa. SAS ja Suomen Ilmatieteen laitos ovat ryhtyneet toimenpiteisiin esitettyjen suositusten johdosta.

B5/2001L Tutkintaselostus (pdf, 0.91 Mt)