Selvitys: Henkilöauton putoaminen veteen Kokkilan lossipaikalla 22.8.2025
Tapahtumat
Henkilöauto tippui veteen, kun lossi lähti laiturista 22.8.2025 Kokkilan lossipaikalla. Ennen onnettomuusmatkalle lähtöä lossin kyytiin ajoi kaksi perävaunullista traktoria. Lossinkuljettaja opasti niiden sijoittelua. Traktoreiden perässä lossiin ajoi linja-auto sekä kaksi henkilöautoa. Kun lossin kuljettaja oli palannut ohjaamoon, hän yritti nähdä lossin takakulmassa sijaitsevan peilin avulla, olisiko linja-auton takana lisää ajoneuvoja. Kuljettaja ei nähnyt henkilöautoja linja-auton takana ja aloitti lähtövalmistelut. Yksi henkilöauto ehti kuitenkin ajaa bussin perässä lossin kyytiin, ja toinen henkilöauto vielä tämän perässä lossin kalturille eli kelluvalle rampille. Viimeisenä lossin kyytiin ajaneen auton kuljettaja pysähtyi tässä kohtaa hetkeksi havaittuaan, että edellä ajanut henkilöauto oli ajanut kahden kaistan keskelle.
Ohjaamossa lossinkuljettaja tarkisti vielä ohjaamon katolle sijoitetun kansivalvontakameran näytöstä, että muita autoja ei enää ollut tulossa ja laski kalturilla olevan puomin alas. Autonkuljettaja havaitsi, että lossin puomi laskeutui hänen takanaan, mutta oletti, että lossin kuljettaja oli arvioinut hänen vielä mahtuvan kyytiin ennen liikkeelle lähtöä. Samaan aikaan lossinkuljettaja alkoi nostamaan lossin ajoramppia. Rampin nostaminen irrottaa samalla lossin kalturista. Nousevan rampin reuna tarrautui auton eturenkaiden taakse ja nosti auton etupään hetkeksi ilmaan.
Kun autonkuljettaja havaitsi, että hänen autonsa alkoi nousta rampin mukana, hän ymmärsi, että auto tulee putoamaan mereen. Hän avasi turvavyönsä ja auton oven hypätäkseen mereen. Lossin ramppi kuitenkin esti oven aukeamisen kunnolla. Auto putosi veteen jääden hetkeksi kellumaan vaakatasossa meren pinnalla. Vettä alkoi tulvimaan auton sisälle avoimen oven ja pohjan kautta. Virtaavan veden vastustuksesta huolimatta kuljettaja onnistui työntämään oven auki ja poistumaan autosta. Autokuljettaja jäi lossilaiturin viereen hetkeksi etsimään sopivaa paikkaa uida lossin vaijerin alitse turvallisesti ja nousta maihin.
Yksi lossin matkustajista kävi ilmoittamassa lossinkuljettajalle, että auto on tippunut mereen. Lossinkuljettaja vaihtoi lossin kulkusuunnan takaisin päin ja ilmoitti tapahtuneesta meripelastuskeskukseen VHF-kanavalla. Samalla hän havaitsi, että autonkuljettaja ui rantaan. Lossinkuljettaja ohjasi lossin takaisin Kokkilan lossirantaan ja kävi lossin kannella kysymässä rannalle nousseelta autonkuljettajalta, oliko autossa vielä muita matkustajia. Kun lossin kuljettaja oli saanut kielteisen vastauksen ja todennut autonkuljettajan olevan kunnossa, vei hän kyydissä olleet ajoneuvot Kokkilan lossirantaan. Mereen pudonneen auton kuljettaja soitti itse hätäkeskukseen saatuaan rannalla olleilta henkilöiltä puhelimen lainaksi. Pelastuslaitoksen ambulanssi ja pelastusyksiköitä sekä poliisi kävivät onnettomuuspaikalla. Sekä lossin- että auton kuljettaja puhallutettiin.
Henkilöauto upposi noin viiden metrin päähän lossirannasta. Autonkuljettaja sai pieniä ruhjeita ja lievän revähdysvamman putoamisen seurauksena. Auto nostettiin merestä tapahtumapäivän iltana, ja lossi pääsi jatkamaan normaalia liikennöintiä sen jälkeen.
Taustatiedot
Suomessa on noin 40 maantielauttareittiä. Näistä 32 on lyhyitä lossiyhteyksiä, kuten Suomen lauttaliikenteen operoima Kokkilan ja Kemiön saaren välinen lossireitti. Maantielauttayhteys saattaa Suomessa olla ainoa yhteys mantereen ja saaren välillä ja täten se muodostaa kriittisen osan liikenneverkkoa. Kokkilasta Kemiöön pääsee siltoja pitkin, mutta tätä väliä liikennöi myös lossi. Siltayhteys Kemiöön mahdollistaa kuitenkin sen, että Kokkilan lossia käytetään toisinaan korvaavana lossina muilla maantielauttareiteillä. Onnettomuuden sattuessa Kokkilan lossireitillä oli käytössä vanhempi varalossi, joka on kooltaan pienempi. Varalossissa on valvontakamera ainoastaan ohjaamon katolla, kun taas vakituisessa lossissa on toinen kamera sijoitettua vastakkaiselle puolelle lossia. Vakituisen lossin ohjaamo on myös korkeammalla, jolloin suuretkaan kulkuneuvot eivät samalla tavalla peitä näkyvyyttä. Vakituisessa lossissa on myös liikennevalot maista lossiin ajavalle liikenteelle.
Suomessa losseissa on lähtökohtaisesti vain yksi kuljettaja, vaikka yleisesti on tunnistettu, että yhden kuljettajan käytäntö lisää riskejä niin kuljettajan kuin lossin turvallisuudelle. Näitä riskejä pyritään vähentämään teknisillä ratkaisuilla kuten ohjausvaijerilla, järjestelmien kahdentamisella ja liikennevaloilla. Peileillä ja kameroilla pyritään myös parantamaan kuljettajan kykyä havainnoida ajoneuvoja ja matkustajia.
Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa maantielauttaliikenteen järjestämisestä valtakunnallisesti. Yleensä ELY-keskus kilpailuttaa jokaisen liikenneyhteyden erikseen määräajaksi. Suomen lauttaliikenne on valtio-omisteinen palveluntuottaja, joka vastaa valtaosasta Suomen lossi- ja maantielauttayhteyksistä. Lossipaikalla kalturi kuuluu palveluntuottajalle, ja siihen johtava tie paikalliselle ELY-keskukselle. Puomi- ja mahdolliset liikennevalot ovat Suomen lauttaliikenteen vastuulla. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo lossien ja maantielauttojen meriturvallisuutta, mukaan lukien pelastusvälineiden lainmukaisuutta. ELY-keskus valvoo tilaajana palveluntuottajan toiminnan turvallisuutta.
Lossin lastaukseen on olemassa yleiset ohjeet, mutta käytännössä lossit kuljettavat hyvin erilaisia lasteja, kuten maatalouskoneita ja rekkoja. Ohjeiden yleisluontoisuuden takia kuljettaja joutuu lastaamaan lossin oman kokemuksensa perusteella.
Auton joutuminen veteen on Suomessa harvinaista. Se on kuitenkin vaarallinen onnettomuustyyppi, ja autossa olevien selviytyminen riippuu ensimmäisten minuuttien toiminnasta. Turvallisuusnäkökulmasta kyse on tilanteesta, jossa tavallinen liikenneympäristö muuttuu äkisti hengenvaaralliseksi. Tällöin oikeat toimintatavat ovat usein ratkaisevampia kuin ulkopuolinen apu. Tutkimusten mukaan ajoneuvosta tulee poistua välittömästi kellumisvaiheessa: turvavyö irti, ikkuna auki, lapsien vapautus ja poistuminen heti. Osa pelastuslaitoksista on harjoitellut vedenalaisista ajoneuvoista pelastamista, koska tehtävät ovat haastavia ja näkyvyys usein huono. Saaristoalueilla ja vesistöjen läheisyydessä asuvat ihmiset tuntevat yleensä yllä mainitut pelastautumistoimintaperiaatteet hyvin, mutta laajemman väestön tietoisuus asiasta on puutteellista.
Havainnot
Lossin kuljettaja ei välttämättä kykene havaitsemaan, että rampilla on autoja tai matkustajia ilman, että hän käy varmistamassa tilanteen.
Lossin vaihtuessa ei tiedosteta muuttuneita riskitekijöitä kuten esimerkiksi vajavaisempaa näkyvyyttä vanhempien ja pienempien lossien ohjaamosta. Tällaisten riskitekijöiden huomiointi on keskeinen osa lauttaliikenteen toimintaa.
Vedessä olevasta autosta poistuminen on yleisesti tunnistettu riskitilanteeksi. Erityisesti saaristoalueilla ja vesistöjen läheisyydessä asuvat ihmiset tuntevat yleensä oikeat toimintaperiaatteet hyvin, mutta laajemman väestön tietoisuus on puutteellista.
Selvitystyön perusteella arvioitiin, ettei Onnettomuustutkintakeskuksen tekemällä turvallisuustutkinnalla ole saatavissa merkittävää turvallisuutta edistävää lisätietoa. Onnettomuustutkintakeskus ei käynnistä tapauksesta turvallisuustutkintaa.
Lisätiedot:
Va johtava tutkija Ilkka Kervinen, puh. 02951 50750
Julkaistu 21.11.2025