S2/2010Y Heinä-elokuun 2010 rajuilmat

Heinä-elokuun 2010 rajuilmat

Tuhoa aiheuttaneiden rajuilmojen jakso Suomessa alkoi heinäkuun lopulla 2010. Silloin esiintyneet rajuilmat liittyivät kaikki samaan suursäätilaan. Heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin Suomessa oli poikkeuksellisen lämmintä. Ilmatieteen laitos kertoi heinäkuun lopulla säätilan huolestuttavasta kehityksestä. Säätilan suhteen median ja ihmisten huomio oli kuitenkin kiinnittynyt erityisesti helle-ennätyksien rikkoutumiseen. Asta-, Veera-, Lahja- ja Sylvi-rajuilmat ylittivät Suomen laajalta alueelta, mutta kunkin rajuilman paikallinen kesto oli vain kymmeniä minuutteja. Sääilmiön aikana tuuli voimakkaasti, satoi vettä ja paikoin rakeita sekä ukkosti.

Merkittäviä tuhoja aiheuttavat sääilmiöt ovat olleet Suomessa harvinaisia. Paljolti siksi eri toimijoilla ei ollut riittäviä toimintamalleja vakaviin säävaroituksiin reagoimiseksi ja toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta vahinkojen tapahduttua Asta-rajuilman aikana.

Pahimmat omaisuusvahingot aiheutuivat harvinaisten yöllä tapahtuneiden voimakkaiden syöksyvirtausten seurauksena. Syöksyvirtaukset osuivat selkeärajaisille maantieteellisille alueille. Silminnäkijöiden mukaan rajuilman saapuminen tapahtui niin nopeasti, että aikaa reagoida tai suojautua oli vain muutamia kymmeniä sekunteja. Siksi kansalaisten ja osin viranomaistenkin oli vaikea etukäteen säävaroituksia saadessaan hahmottaa sitä, mitä nämä rajuilmat voivat käytännössä tarkoittaa. Syöksyvirtausten tarkkaa osumista maantieteelliselle alueelle ei kyetä ennustamaan.

Heinä-elokuun 2010 rajuilmat aiheuttivat suoranaisesti Suomessa yhden kuolemantapauksen ja useita kymmeniä loukkaantumisia. Suurin osa henkilövahingoista aiheutui myrskypuuskien mukanaan lennättämien esineiden ja rakenteiden osumisista ihmisiin, puiden kaatumisista sekä ihmisten liukastumisista. Rajuilmojen jälkeen tehdyissä raivaus- ja korjaustöissä sattui muutamia henkilövahinkoja. Omaisuusvahingoista merkittävimmät olivat metsätuhot. Metsäntutkimuslaitos Metlan arvion mukaan koko Suomessa puustoa kaatui tai tuhoutui yhteensä noin 8,1 miljoonaa kuutiometriä. Rajuilmat aiheuttivat myös tuntuvia vahinkoja rakennetulle ympäristölle.

Metsätuhojen seurauksena sähköverkkoja, erityisesti jakeluverkkoja tuhoutui rajuilmojen vaikutusalueella varsinkin Itä- ja Keski-Suomessa. Sähköverkkoja tuhoutui tai vaurioitui yhteensä noin 35 000 kilometriä, minkä seurauksena jakelumuuntamoita oli sähköttä kaikkiaan lähes 9 000. Sähköverkoston vikojen selvityksiin ja korjaustöihin käytetty työpanos oli lähes 200 000 työtuntia (yli 120 henkilötyövuotta). Sähkökatkot seurauksineen ulottuivat rajuilma-alueita laajemmalle koskien noin kolmasosaa Suomen sähköverkkoyhtiöistä ja runsasta 480 000 sähköasiakasta. Verkkovaurioiden laajuuden ja niistä aiheutuneen suuren korjaustarpeen johdosta sähkökatkot muodostuivat monin paikoin varsin pitkiksi. Pisimmät yksittäiset katkot olivat noin kuuden viikon pituisia.

Pitkien sähkökatkojen johdosta häiriintyivät merkittävästi muut yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kuten viestintäverkkojen toiminta, vesihuolto ja liikenneinfrastruktuuri. Rajuilmojen seuraukset vaikeuttivat monin paikoin merkittävästi ja pitkäaikaisesti kansalaisten arkielämää. Liikkumiseen, työntekoon, elinkeinonharjoittamiseen, asumiseen, asioimiseen, yhteydenpitoon ja avun saamiseen aiheutui rajuilmojen seurauksena merkittäviä haittoja ja esteitä.

Onnistuneen päätöksenteon ja johtamisen edellytyksenä on ajantasainen tilannekuva. Eri toimijat tuhoalueilla ovat riippuvaisia toistensa tilannetiedoista. Pelastuslaitokset tarvitsisivat sähköverkkoyhtiöiden sekä teleyritysten tietoja siitä, millä alueilla sähkönsyötön ja viestintäverkkojen häiriöt ovat ja miten kauan ongelmat mahdollisesti kestävät. Näiden tietojen perusteella voitaisiin ohjeistaa kansalaisia toimimaan hätätilanteissa.

Hätäkeskukset tarvitsivat tilannetietoa erityisesti teleyritysten ja sähköverkkoyhtiöiden tilanteesta pelastuslaitoksilta saatavan yleistilannetiedon lisäksi. Poliisi tarvitsisi pelastuslaitosten ja hätäkeskusten tilannetietoja voidakseen pitää yllä riittävää hälytysvalmiutta ja voidakseen toimia yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa. Pelastuslaitokset eivät rajuilmojen aikana pystyneet ylläpitämään eri viranomaisia ja muita toimijoita palvelevaa tilannekuvaa.

Sähköverkkoyhtiöt ja teleyritykset tarvitsisivat pelastuslaitosten ja tienpitäjien tilannetietoja siitä, miten puiden raivaustyöt edistyvät ja mitkä tieosuudet saadaan missäkin vaiheessa kuntoon. Nämä seikat vaikuttavat siihen, miten nopeasti sähkönjakelun ja viestintäverkkojen ongelmat saadaan korjattua. Teleyrityksillä ei ole tällä hetkellä vakioitua käytäntöä siihen, että ne saisivat automaattisesti sähköyhtiöiden tilannetietoa sähkönjakelun häiriöistä ja korjaustöiden etenemisestä.

Kunnat kertoivat tarvitsevansa erityisesti tietoa sähköyhtiöiltä ja pelastuslaitoksilta. Näiden lisäksi kunnat korostivat jatkuvan yhteydenpidon tarvetta kunnan teknisen toimen ja eri julkisten ja yksityisten hoivalaitosten ja palvelulaitosten välillä. Kuntien johtoryhmät kokoontuivat vain harvoissa tapauksissa pahimmillakaan myrskytuhoalueilla. Keskimääräistä paremmiksi häiriötilannejohtamisen valmiudet osoittautuivat niissä kunnissa, joissa oli yhteistoiminnassa pelastuslaitoksen kanssa sovittu johtoryhmän hälyttämisestä, kehitetty avainhenkilöiden omia johtamisvalmiuksia sekä tehty muita häiriötilanteen aikaisen johtamisen tukijärjestelyjä.

Pelastustoimen toiminta rajuilmojen aikana osoitti, että käytännön johtamisvalmius laajoissa tilanteissa on puutteellinen. Lisäksi pelastuslaitokset sopimuspalokuntineen tekivät heinä-elokuun 2010 rajuilmojen seurauksena paljon sellaista puiden raivaamista, mikä ei kuulunut pelastuslain mukaiseen pelastustoimintaan, mutta mistä oli tärkeää apua tilanteen normalisoinnissa.

Tutkinnan tuloksena annetaan yhteensä 14 suositusta turvallisuuden parantamiseksi ja vakaviin luonnononnettomuuksiin varautumisen kehittämiseksi. Suositukset koskevat sähköverkkoyhtiöiden, teleyritysten ja vesihuoltolaitosten varautumista, sähköverkkojen käyttövarmuutta, VAARA-säätiedotteiden jakelua ja erottuvuutta, hätäkeskusten menettelyjä tehtäväruuhkatilanteissa, pelastustoimen toimintavastuuta ja pelastustoiminnan johtamista laajoissa onnettomuustilanteissa, kuntien avainhenkilöiden hälyttämistä ja onnettomuusviestintää, sähkö- ja viestintäverkkojen sekä liikenneväylien raivausta, valtakunnallisen tilannekuvan muodostamista ja jakelua mukaan lukien sähköenergiajärjestelmän ja elinkeinoelämän häiriötilannekuva sekä järjestöjen hyödyntämistä vakavissa häiriötilanteissa.

S2/2010Y Tutkintaselostus (pdf, 2.64 Mt)

S2/2010Y Tutkintaselostuksen liitteet 2-18 (pdf, 1.08 Mt)

Luonnonilmiöstä luonnononnettomuuden hallintaan, pro gradu-tutkielma (pdf, 1.55 Mt)