C8/2010L Ilmatilaloukkauksesta aiheutunut vaaratilanne Helsingin lähestymisalueella 23.8.2010

Helsinki-Vantaan lentoaseman kiitoteiden 22L ja 22R loppulähestymislinjojen välissä tapahtui lauantaina 23.8.2010 kello 14.47 vaaratilanne, kun matkalennolla Helsinki-Malmin lentoasemalta Hyvinkään lentopaikalle ollut Cessna 172M -tyyppinen pienlentokone, rekisteritunnukseltaan OH-CTL, aloitti lentokorkeudesta 1300 ft (n. 400 m) nousun ilman lennonjohtoselvitystä Helsingin lähestymisalueelle. Samanaikaisesti Airbus A320 -liikennelentokone oli lähestymässä kiitotietä 22L lentokorkeudella 2000 ft (n. 600 m).

Lentokoneiden välinen etäisyys oli pienimmillään pitkittäissuunnassa noin 1,2 NM (2,2 km) ja pystysuunnassa 200 ft (n. 60 m). Liikennelentokoneen ohjaamomiehistö näki yhteentörmäysvaroittimen (TCAS) näytöllään ilma-aluksen, mutta ei saanut varoittimen kautta liikennetiedotetta (TA) eikä toimintaohjetta (RA). Koneen perämies sai näköhavainnon alapuolelta lentäneestä loittonevasta yksimoottorisesta lentokoneesta. Paluulennollaan pienlentokone harhautui uudelleen Helsingin lähestymisalueelle ja hieman myöhemmin lentokorkeudella 1000 ft (n. 300 m) Helsingin kaupungin melunvaimennusalueelle, jossa kehotetaan välttämään lentämistä alle lentokorkeuden 2000 ft (n. 600 m).
Näkölentosääntöjen (VFR) mukaan lentävien ilma-alusten ilmatilaloukkaukset ovat viime vuosina lisääntyneet voimakkaasti. Tutkintalautakunta tarkasteli laajemmin ilmatilaloukkauksia Suomessa ja tutustui EUROCONTROL:n tekemään laajaan tutkimukseen Euroopan alueella. Tutkimuksissa todettiin, että eniten ilmatilaloukkauksia aiheuttivat vähäisen lentokokemuksen omaavat tai harvoin lentävät VFR-lentäjät. Ilmatilaloukkaukset kohdistuvat ensisijaisesti lentoasemien lähi- ja lähestymisalueisiin. Suomessa eniten ilmatilaloukkauksia oli Helsingin lähestymisalueella.

Vaaratilanteen syynä oli, että matkalennon aikana VFR-ilma-aluksen ohjaaja nousi epähuomiossa Helsingin lähestymisalueelle ilman lennonjohtoselvitystä ja radiopuhelinyhteyttä ja siten aiheutti vaaratilanteen Helsinki-Vantaan lentoasemaa lähestyvän liikennelentokoneen kanssa. Myötävaikuttavina tekijöinä olivat ohjaajan puutteellinen tuntemus ilmatilarakenteista ja lentomenetelmistä sekä lentorutiinin puute. Ohjaaja ei ollut ennen lentoa perehtynyt perusteellisesti lentokoneen uusiin suoritusarvoihin eikä valmistellut lentoa huolellisesti. Helsinki-Vantaan lentoaseman lähestymislennonjohdolla ei ole mahdollisuutta riittävästi valvoa VFR-liikennettä Helsingin lähestymisalueella ja sen läheisyydessä valvotun ilmatilan ulkopuolella.

Tutkintalautakunta suosittaa, että Liikenteen turvallisuusviraston tulisi varmistaa lentokoulutusohjelmien sisältö ilmaliikennepalvelun, ilmatilarakenteiden tuntemisen, lentomenetelmien ja radiopuhelinliikennetaitojen osalta. Liikenteen turvallisuusviraston tulisi varmistaa, että Suomen Ilmailuliitto ry tarkastaa harrasteilmailun lentokoulutusohjelmien sisällön niiden ilmailulajien osalta, joissa käytetään moottorilla varustettuja ilma-aluksia.

Tutkintalautakunta suosittaa edelleen, että Liikenteen turvallisuusviraston tulisi yhteistyössä Finavia Oyj:n kanssa ilmatilarakenteita uudistettaessa pyrkiä ennalta ehkäiseviin ratkaisuihin, jotta ilmatilaloukkaukset ja niiden aiheuttamat riskit voitaisiin minimoida Helsingin lähestymisalueella ja sen läheisyydessä. Finavia Oyj:n tulisi sisällyttää FIS-koulutus lennonvarmistushenkilöstön kertauskoulutukseen. Lisäksi Liikenteen turvallisuusviraston tulisi yhteistyössä Finavia Oyj:n ja Sotilasilmailun viranomaisyksikön kanssa arvioida missä laajuudessa FIS-palvelua olisi tarvetta kehittää Helsingin ja muiden vilkkaasti liikennöityjen lentoasemien lähestymisalueiden läheisyydessä sekä sotilasilmailun järjestämissä lentoharjoituksissa.

C8/2010L Tutkintaselostus (pdf, 0.65 Mt)