B3/2006L Lento-onnettomuus Hirsijärvellä 8.8.2006

Kiskon Hirsijärvellä tapahtui tiistaina 8.8.2006 klo 20.16 lento-onnettomuus, jossa yksityisomistuksessa ollut kellukkeilla varustettu Ikarus C42S tyyppinen ultrakevyt lentokone OH-U396 törmäsi 20 kV voimajohtoon ja syöksyi Hirsijärveen. Lentokoneessa yksin ollut ohjaaja sai surmansa. Onnettomuustutkintakeskus asetti 10.8.2006 päätöksellään B 3/2006 L tutkintalautakunnan, jonka puheenjohtajaksi nimettiin tutkija Ismo Aaltonen ja jäseneksi tutkija Tuukka Takala.

Lentokone oli lähtenyt lennolle noin 35 minuuttia aiemmin Inkoon saaristosta tarkoituksena käydä Hirsijärvellä. Matkalentokorkeus vaihteli 220-320 metrin välillä merenpinnasta. Karjalohjan Seljänalanen-järven kohdalla ohjaaja ilmeisesti tarkasti laskualueen lentäen alimmillaan noin 6 m järven pinnasta (56 m korkeudella merenpinnasta). Sieltä hän jatkoi lentoa kohti Hirsijärveä lähestyen järven eteläosaa idästä. Ohjaaja kaartoi oikealle järven päälle ohittaen etelämpänä olevan voimajohdon. Järven päällä hän laskeutui 20-30 m korkeuteen järven pinnasta lentäen luoteeseen mahdollisen laskualueen yllä. Klo 20.16.41 lentokone törmäsi noin 20 m korkeudella ja 62 solmun (115 km/h) nopeudella järven ylittäviin 20 kV voimajohdon johtimiin. Tämän seurauksena lentokone putosi järveen jääden veteen ylösalaisin kellukkeiden varaan.

Lentokoneessa ei todettu onnettomuutta edeltänyttä teknistä vikaa. Ohjaaja oli valmistellut lennon GPS-laitteen ja karttojen avulla. Voimajohto ei näkynyt näissä. Ohjaajan tapana oli lentää ensimmäinen laskualueen tarkastus matalalla. Ohjaajan käyttämä laskualueen tarkastustapa ei ollut Suomen Ilmailuliiton koulutusohjeen mukainen lentokorkeuden osalta. Ohjaaja oli törmäyshetkellä tekemässä laskualueen tarkastusta erittäin matalalla, puidenlatvojen alapuolella. Tutkintalautakunnan näkemyksen mukaan Hirsijärven ylittävä johto oli onnettomuuslennolla nähtävissä ainoastaan sitä kannattavista pylväistä, jotka sijaitsivat järven kummallakin rannalla 270 m päässä toisistaan. Pylväät ovat puiden katveessa ja niiden päät puiden latvojen alapuolelle, minkä vuoksi johto on lähes mahdoton havaita ilmasta käsin. Voimajohdossa ei ollut varoitus- tai huomiomerkintöjä.

Ohjaaja ei havainnut voimajohtoa lentäessään matalalla järven päällä. Ohjaaja ei lennonvalmisteluistaan huolimatta tiennyt järveä ylittävästä voimajohdosta, koska sitä ei ollut merkitty karttoihin. Tapansa mukaisesti ohjaaja ei ollut lentänyt laskualueen ensimmäistä tarkastusta turvallisessa korkeudessa ennen matalalla lentoa. Voimajohto oli erittäin vaikea havaita ilmasta. Voimajohdossa ei ollut varoitus- tai huomiomerkintöjä ja sitä kannattelevat pylväät olivat puiden katveessa.

Tutkintalautakunta ei esittänyt turvallisuussuosituksia. Tutkintalautakunta kuitenkin korostaa, että toimiessaan muualta kuin lentotoimintaan erityisesti järjestetyiltä lentopaikoilta lentäjien tulee varmistaa lentoonlähtö- ja laskeutumispaikan turvallisuus tarkastamalla se maasta käsin ennen lentoa ja laskualueen tarkastusta tehdessään lentää turvallisella korkeudella esteiden yläpuolella.

B3/2006L Tutkintaselostus (pdf, 0.73 Mt)