Ilmailuonnettomuuksien tutkinta

Ilmailun turvallisuustutkinta tehdään, jos:

• Ilmailussa tapahtuu onnettomuus
• Ilmailussa tapahtuu vakava vaaratilanne
• Muusta lentoturvallisuutta vaarantaneesta tapauksesta, jonka tutkimisesta katsotaan olevan hyötyä lentoturvallisuudelle

Onnettomuustutkintakeskuksella ei kuitenkaan ole velvoitetta tehdä turvallisuustutkintaa, jos kyseessä on esim. historiallinen ilma-alus, ultrakevyt lentokone, liidin tai autogyro tietyin painorajoituksin ja henkilömäärin. Tutkinta voidaan tehdä näillekin ilma-aluksille, jos siitä arvioidaan saatavan turvallisuuden kannalta hyödyllistä kokemusta. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010)

Ulkomailla suomalaiselle ilma-alukselle tapahtuneen onnettomuuden tai sen vaaratilanteen tutkintaan osallistutaan kansainvälisten sääntöjen mukaan. Sotilasilmailussa tapahtuneista onnettomuuksista tutkitaan sellaiset, joissa uhrina on asevelvollisuuslaissa tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa tarkoitettua palvelusta suorittava henkilö.

Turvallisuustutkinnan ainoa tavoite on tulevien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen.

Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (Sop S11/49) liitteen 13 (Annex 13) kohdan 3.1 mukaan ilmailuonnettomuuden ja sen vaaratilanteen tutkinnan tarkoituksena on onnettomuuksien ennaltaehkäiseminen.

Ilmailuonnettomuuden tutkinnan ja tutkintaselostuksen tarkoituksena ei ole käsitellä onnettomuudesta mahdollisesti johtuvaa vastuuta tai vahingonkorvausvelvollisuutta. Tämä perussääntö on ilmaistu myös turvallisuustutkintalaissa (525/2011) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 996/2010.

Sovellettava lainsäädäntö

Ilmailuonnettomuuksien tutkinta perustuu turvallisuustutkintalakiin (525/2011). Ilmailuonnettomuudet tutkitaan siten kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa
(EU) N:o 996/2010 määrätään ja kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa (SopS 11/49) on sovittu.