Ilma-alusten pyroteknisiin pelastusjärjestelmiin liittyvät vaarat

Harraste- ja yleisilmailun ilma-aluksissa käytetään nykyään yleisesti pyroteknisiä pelastusjärjestelmiä, kuten pelastusvarjoja ja turvatyynyjä. Tällaisia pelastautumisjärjestelmiä on asennettu Suomessa arviolta 80 lentokoneeseen. Määrä on nopeassa kasvussa.

Nummelassa 27.3.2014 tapahtuneen lento-onnettomuuden tutkinnan yhteydessä on tullut esille, että onnettomuuteen joutuneen lentokoneen pelastusvarjon raketti oli asennettu moottoritilaan. Onnettomuuden seurauksena syttyi tulipalo, joka aiheutti lämpötilan nousun moottoritilassa. Vaikka tulipalo saatiin sammutettua ennen raketin räjähtämistä, tilassa sijainnut raketin räjähdysaine saattoi altistaa lähistöllä olleet räjähdysvaaralle.

Tutkimusten mukaan lämpötilan nousu aiheuttaa raketin sisältämän ajoaineen muuttumisen epävakaaksi, jolloin se voi syttyä tai räjähtää itsestään. Räjähdys voi tällöin alkaa raketin keskeltä ja aiheuttaa lähistöllä olevien rakenteiden sirpaloitumisen ja sinkoutumisen kaikkiin suuntiin. Lähistöllä oleville henkilöille aiheutuu vakavan vammautumisen tai hengenmenetyksen vaara.

Nummelassa sivulliset auttajat tai paikalle hälytetty pelastushenkilöstö eivät olleet tietoisia koneen hylyssä sijaitsevasta rakettikäyttöisestä pelastusjärjestelmästä eivätkä sen aiheuttamista vaaroista.

Onnettomuustutkintakeskus on suosittanut onnettomuustutkinnan D 9/2006L yhteydessä Liikenteen turvallisuusvirastolle, että rakettikäyttöisten järjestelmien riskeistä tiedotetaan ja että järjestelmät merkitään asianmukaisesti ilma-aluksiin. Suositusten seurauksena laaditun lentokelpoisuusmääräyksen M/3102/06 mukaan rakettikäyttöiset pelastusjärjestelmät tulee merkitä selkeästi. Lentokelpoisuusmääräyksen mukaiset näkyvät merkinnät ovat sittemmin parantaneet työturvallisuutta usealla onnettomuuspaikalla.

Turvallisuustutkintojen yhteydessä on kuitenkin tullut esille, että merkinnät eivät välttämättä ole onnettomuustapauksissa nähtävissä ilma-aluksen vaurioitumisen tai tulipalon seurauksena. Lisäksi Suomessa on ulkomaisia ilma-aluksia, joiden pelastusjärjestelmiä koskevat merkinnät poikkeavat suomalaisista tai joiden merkinnät puuttuvat kokonaan.

Nykyisestä ilma-alusrekisteristä ei käy ilmi se, onko lentokoneessa rakettikäyttöistä pelastusjärjestelmää. Järjestelmien olemassaolo on todettavissa ainoastaan tarkastelemalla ilma-alusta paikan päällä.

Erityisesti pelastus- ja poliisitoimen sekä sairaankuljetuksen ja ensihoidon kentällä työskentelevälle henkilöstölle on syytä korostaa, että lento-onnettomuustapauksissa ilma-aluksissa voi olla vaaraa aiheuttavia pyroteknisiä pelastusjärjestelmiä. Vaurioituessaan järjestelmät voivat laueta tai räjähtää itsestään ulkoisen tekijän kuten pelastustoimien seurauksena.

Pyroteknisten järjestelmien tunnistaminen ja oikea käsittely ovat pelastus- ja muun henkilöstön työturvallisuuden kannalta elintärkeitä. Järjestelmät vaikuttavat riskien arviointiin kiireisten pelastustoimien suunnittelussa. Riittävät suojavarusteet ja varautuminen räjähdykseen ovat oleellisia valmistautumistoimia.

Räjähdyspanosten ja niiden virityskoneistojen tekeminen vaarattomaksi on syytä jättää poliisille tai puolustusvoimille, joilla on räjähteiden purkamiseen tarvittavaa erityisosaamista.

Onnettomuustutkintakeskus on keskustellut Liikenteen turvallisuusviraston kanssa mahdollisuuksista muodostaa julkinen lista ilma-aluksista, joihin on asennettu rakettipelastusvarjo. Lisäksi on keskusteltu lentokelpoisuusmääräyksestä rakettipelastusjärjestelmän turvallisen asentamisen periaatteista.

Lisätietoja:
Johtava tutkija Ismo Aaltonen, puhelin 0295 150 703
Viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen, puhelin 0295 150 714

Viitteet:

1. Final report No. 2148, On potential risks of ballistic parachute systems (BPS) in aircraft to rescue and investigation crews. The Swiss Accident Investigation Board SAIB, 2011 http://www.sust.admin.ch/pdf/2148_e.pdf (16.4.2014)

2. National Transport Safety Board (USA) turvallisuussuositukset A-12-64-67, (2012) http://www.ntsb.gov/doclib/recletters/2012/A-12-064-067.pdf (16.4.2014)

3. Kansallinen lentokelpoisuusmääräys M/3102/06