Elementtinä vesi tuo virkistystä ja mahdollistaa meidän kaikkien hyvinvointia. Vesialueisiin ja vesiliikenteeseen liittyy myös riskejä, joita hukkumis- ja vesiliikenneonnettomuustilastot nostavat esiin. Mutta vastaavatko ne kysymykseen, miksi näin on? Olisiko tarvetta pyrkiä avaamaan tarkemmin tilastojen taustalla olevia tekijöitä, jotta saisimme konkreettisempaa tietoa siihen perustuville, turvallisuutta parantaville toimenpiteille ja suosituksille. Seuraavassa näkökohtia vesi- ja vesiliikenteen turvallisuuden tilannekuvaan liittyen.

Suomessa hukkuu vuosittain noin 100…150 henkilöä veden äärellä toimittaessa tai uidessa, huviveneilyssä ja jäihin putoamisen seurauksena. Määrä on ollut pitkällä aikavälillä laskeva, mikä on hyvä merkki pitkäjänteisen valistustyön onnistumisesta. Tapaturmaisia hukkumisia ja niihin vaikuttavia tekijöitä on käsitelty muun muassa Onnettomuustutkintakeskuksen vuonna 2022 julkaisemassa teematutkinnassa ”Tapaturmaiset hukkumiset 2021”. Tutkinnassa esiin nostetut tekijät eivät erottele makeaa ja suolaista vettä ja siinä annetut turvallisuussuositukset on tarkoitettu meille kaikille.

Kesän aikana keskusteluun noussut huoli kansalaisten uimataidosta - tai paremminkin sen puutteesta - on nostanut esiin aiheellisen turvallisuushavainnon. Huoli uimataidosta on aiheellinen, koska vedenäärellä toimittaessa ja uidessa sekä jäihin putoamisen seurauksena hukkuu vuosittain edelleen noin 70…100 henkilöä. Uimaan oppiminen ja uimataidon ylläpito ovat meidän jokaisen omia valintoja, joita yhteiskunta ja kolmassektori – erityisesti Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto – osaltaan tukevat. Mutta pakottaa ei voi. Parantuisiko vesiturvallisuuden tilannekuva uimataidon parantumisen myötä – todennäköisesti? Vesiturvallisuuden tilannekuva alkaa kirkastua, mutta onko huvi- ja kaupallisen vesiliikenteen turvallisuuden tilannekuva riittävän tarkka turvallisuutta parantavien toimenpiteiden ja suositusten kannalta?

Huviveneilyssä hukkuu vuosittain noin 30…50 henkilöä, joista keskimäärin 2/3 sisävesillä ja 1/3 merialueilla. Huviveneilyn kirjo on tänä päivänä varsin laaja sup- ja surffilaudoista aina nopeisiin retki- ja kookkaisiin matkaveneisiin. Vesiskootterit ovat löytäneet käyttäjänsä ja tuoneet huviveneilyyn uuden, nopeasti liikkuvan segmentin, joka ei todennäköisesti ole viimeinen kansalaisten ulottuvilla oleva vesillä liikkumisen muoto.

Valtaosaan huviveneilyssätapahtuneisiin hukkumisiin liittyy pieni, kiikkerä vene sekä pelastus- tai kelluntavarusteiden puute tai käyttämättömyys ja menehtyneen henkilön heikentynyt suorituskyky - yleensä vielä tutulla vesialueella toimittaessa. Tämän veneilymuodon riskit on tunnistettu, ja niihin voidaan varautua jo nyt. Mutta ovatko uimataito, pelastus- ja kelluntavälineiden käyttö sekä riittävä suorituskyky ainoat omaa ja muiden turvallisuutta lisäävät tekijät vai liittyykö huviveneilyn eri segmentteihin omia erityisiä riskejä? Kyllä, koska vesikulkuneuvon ominaisuuksilla, kuljettajan tai päällikön tiedolla, taidolla, osaamisella ja olosuhteiden huomioon ottamisella on oma roolinsa turvallisuudenhallinnassa. Mielestäni tilannekuva vaatii näiltä osin vielä tarkentamista.

Retki- ja matkaveneilyyn käytettävät isommat ja usein koneteholtaan suuremmat veneet ovat hukkumistilastojen näkökulmasta turvallisempia kuin pienet kiikkerät veneet. Mutta niiden käyttöön liittyy käyttöalueesta, massasta ja konetehosta sekä käyttöolosuhteista kumpuavia riskejä. Veneiden tekniikka ja tekniikan toimivuus sekä sen käytön osaaminen haastavat veneilijöitä. Retki- ja matkaveneilyyn kohdistuu noin 1 000 meripelastustehtäväksi luettavaa suoritetta vuosittain. Onneksi vain murto-osaan näistä liittyy henkilön menehtyminen, sen sijaan pääosa suoritteista on eriasteisia pulaan joutuneen veneilijän avustustehtäviä. Näiden vesiliikenneonnettomuuksien ja vaaratilanteiden taustalla olevien tekijöiden kirkastaminen vaatii tarkempaa tietoa tapahtumien taustalla vaikuttaneiden tekijöiden yksilöimiseksi mahdollisten turvallisuutta lisäävien toimenpiteiden ja suositusten tueksi. Tässä on tilaa ja mahdollisuuksia viranomaisten ja veneilyseurojen välisen yhteistyön syventämiselle. Esimerkiksi voimassa oleva vesiliikennelaki tarjoaa hyvän kehikon vastuullisen veneilyn edistämiseksi ja veneilyyn liittyvien turvallisuutta parantavien toimintamallien käyttöönottamiseksi. Entäpä kaupallisen vesiliikenteen turvallisuuden tilannekuva?

Kaupallisen vesiliikenteen turvallisuuden tilannekuva on selkeämpi kuin huviveneilyn johtuen kaupallisia toimijoita velvoittavista säädöksistä ilmoittaa aluksille tapahtuneista onnettomuuksista ja vaaratilanteista. Kauppamerenkulun onnettomuustilastojen mukaan suomalaisille kauppa-aluksille tapahtuu keskimäärin noin 50 onnettomuudeksi ja noin 30 vaaratilanteeksi tilastoitavaa tapahtumaa vuosittain. Ilmoitettavien tapahtumien kirjo ja vakavuusaste on laaja. Tilastoissa ilmoitukset jaotellaan alusluokittain sekä onnettomuus- ja vaaratilannetyypeittäin niihin liittyvine lisätarkennuksineen, mikä antaa hyvän kuvan kauppamerenkulun turvallisuustilanteesta. Lopuksi vielä lyhyesti yhteen näkökohtia vesi- ja vesiliikenteen turvallisuuden tilannekuvan kehittämiseen liittyen.

Vesiturvallisuuden tilannekuva on tarkentunut ja antaa tietoon perustuvaa tukea vesiturvallisuutta parantavien toimenpiteiden ja suositusten tueksi. Kaupallisen vesiliikenteen turvallisuuden tilannekuva on hyvä ja antaa käsityksen suomalaisen kauppamerenkulun turvallisuuden tilasta – kunhan ilmoitusmenettely toimii. Monimuotoisen huviveneilyn turvallisuutta kuvaava ja tarkempaan tietoon perustuvan tilannekuvan muodostaminen vaatii toimenpiteitä tietoon perustuvien toimenpiteiden ja suositusten tueksi. Tämän eteen on tehty ja tehdään Liikenteen turvallisuus- ja viestintäviraston johdolla monialaista yhteistyötä viranomaisten, liike-elämän ja kolmannen sektorin edustajien välillä. Verkoston monipuolisuus ja kattavuus tarjoavat mahdollisuuden monipuolistuvan vesiturvallisuuden ja huviveneilyn turvallisuuden parantamiseen ja sitä kuvaavan tilannekuvan kirkastamiseen.

Risto Haimila

Vesiliikenteen johtava tutkija, evp