Tietoa vanhoista onnettomuuksista raideliikenteessä

Ennen Onnettomuustutkintakeskuksen perustamista tutkitutraideliikenneonnettomuudet Onnettomuudet on tutkinut valtioneuvoston kumpaakin tapausta varten erikseen asettama tutkintalautakunta. Vuosina 1986-1996 oikeusministeriön yhteydessä toimi suuronnettomuustutkinnan suunnittelukunta, joka huolehti valmiuden ylläpidosta ja tarvittaessa aloitti tutkinnan. Suuronnettomuustutkinnan suunnittelukunta lakkautettiin 1.3.1996, jolloin Onnettomuustutkintakeskus perustettiin.

2/1986 Tutkintaselostus Lapualla 6.12.1986 ja Turengissa 12.12.1986 tapahtuneista junaonnettomuuksista


1. Lapuan junaonnettomuus 6.12.1986

Onnettomuus tapahtui Lapualla, joka on noin 20 km Seinäjoelta pohjoiseen.

Helsingistä Ouluun matkalla ollut erikoispikajuna EP 57 (matkustajien lukumäärä Seinäjoelta lähdettäessä noin 200 henkilöä) ohjautui lauantaina 6.12.1986 kello 20.23 Lapuan ratapihalla vaihteissa n:o 1 ja 3 sivulle ja putosi kiskoilta. Veturin etummainen teli pysyi kiskoilla. Takimmainen teli oli ilmeisesti pudonnut välittömästi vaihteen n:o 3 jälkeen kiskoilta ja kulkenut pölkkyjen päällä asemalle saakka. Kaikki seitsemän matkustajavaunua suistuivat kiskoilta, mutta pysyivät pystyssä. Veturin ja vaunujen sijainti suistumisen jälkeen on esitetty kuvassa 1.1:1.

Onnettomuudessa loukkaantuivat lievästi ravintolavaunun keittäjä ja tarjoilija.

Junasta rikkoutui sähköveturi ja vaunujen alustarakenteisiin aiheutui vaurioita. Rata rikkoontui noin 230 m matkalta eli raiteet I ja II sekä seisontaraiteet 3 ja 4. Neljä vaihdetta vaurioitui. Lisäksi aiheutui vaurioita turva- ja sähköistyslaitteisiin. Vaurioiden kokonaiskustannukset olivat noin 1,6 milj. mk.

2. Turengin junaonnettomuus 12.12.1986

Onnettomuus sattui Janakkalan kuntaan kuuluvassa Turengissa, joka on noin 30 km Hämeenlinnasta etelään.

Tavarajuna n:o 3698 (jäljempänä juna 1) Seinäjoelta Helsinkiin lähti Hämeenlinnan asemalta perjantaina 12.12.1986 kello 03.38. Juna oli erikoisjuna, jossa oli dieselveturi ja viisi Lapuan junaonnettomuudessa 6.12.1986 vaurioitunutta vaunua.

Tavarajuna n:o 3608 (jäljempänä juna 2) Tampereelta Riihimäelle (sähköveturi ja 32 vaunua) ohitti Hämeenlinnan aseman kello 04.06.

Tavarajuna n:o 4012 (jäljempänä juna 3) Seinäjoelta Riihimäelle (sähköveturi ja 35 vaunua) ohitti Hämeenlinnan aseman kello 04.17.

Junan 1 suurin sallittu nopeus oli 30 km/h vaurioituneiden vaunujen takia. Sen saavuttua Turengin ratapiha-alueelle lähestyi juna 2 noin 30 km/h nopeudella Turengin ratapihaa noin 2 km päässä. Juna 3 lähestyi Turengin asemaa noin 70 km/h nopeudella saavuttaen junan 2 kello 04.25 ja törmäten sen perään noin 2 km Turengin asemalta pohjoiseen.

Törmäyksessä juna 2 katkesi kolmeen osaan. Näistä veturista päin lukien ensimmäinen ja toinen osa pysyivät kiskoilla ja niiden välinen etäisyys oli törmäyksen jälkeen noin 60 m. Toisen ja kolmannen, pahoin vaurioituneen kaksi vaunua käsittäneen osan, välinen etäisyys oli myös noin 60 m.

Junasta 3 suistui veturi raiteen sivuun. Junan yhdeksän ensimmäistä vaunua suistui kiskoilta muodostaen radalle junan 2 kahden viimeisen vaunun kanssa yhtenäisen röykkiön.

Junan 3 veturinkuljettaja ja koneapulainen loukkaantuivat lievästi.

Rata vaurioitui noin 100 metrin matkalta. Suistuneet vaunut sekä veturi vaurioituivat samoin kuin junassa 3 lastina ollutta sotilaskalustoa sekä osa tavaravaunuista. Vaurioiden kokonaiskustannukset olivat Valtionrautateiden osalta lähes 5 milj. mk.

2/1986 Tutkintaselostus.pdf (pdf, 12.12 Mt)

4/1989 Tutkintaselostus Haminan Poitsilan ratapihalla 27.8.1989 tapahtuneesta säiliövaunupalosta ja transitoliikenteen riskeistä Kymen läänissä

Sunnuntaina elokuun 27 päivänä 1989 klo 10.30 syttyi Poitsilan ratapihalle Haminaan saapuneessa kahden SR 1 sähköveturin vetämässä transitokemikaalien kuljetusjunassa n:o T 2552 tuleen säiliövaunu, jossa oli Absorbent A-4 nimistä liuotinseosta. Juna oli juuri jarruttanut ja pysähtymässä, kun liekit syttyivät säiliövaunun n:o 500-38678 alle. Palopesäkkeitä ilmestyi kiskojen väliin junan tulosuunnassa usean kymmenen metrin matkalla. Tuleen syttynyt vaunu oli kahdeksantena junan loppupäästä lukien 5-raiteella olevassa vaunujonossa, jossa oli kaikkiaan 44 säiliövaunua. Viereisellä lännen puoleisella 4-raiteella seisoi myös transitokemikaalijuna, jossa oli saman verran säiliövaunuja.

Sähköradan ajojohtimet putosivat alas heti palon alkuvaiheessa. Paikalle saapuneet palokuntien yksiköt odottivat käytäntönsä mukaisesti hätämaadoituksen suoritusta. Syttyneen säiliövaunun alla palava lammikkopalo kuumensi säiliötä ja synnytti sinne kaasuuntuneen höyryn ylipaineen. Säiliössä ei ollut ylipaineventtiiliä, mutta sen räjähtämiseltä vältyttiin, kun paine purkautui kovalla puhalluksella säiliön kannen raosta. Tuleen syttynyt liuotinhöyry muodosti kannen ympärille rengasmaisen kellanvalkoisen kaasupalon pistoliekin, jonka lämpötila oli hyvin korkea. Pistoliekki oli vaakatasossa kuumentaen säiliöitä tehokkaasti lähietäisyydeltä. Sen yläpuolella 13-15 m korkuisena sykki punakeltainen lammikkopalon liekki aromaattisten yhdisteiden aiheuttaman taajan savupilven keskellä. Liuottimien tyypillisen lammikkopalon lisäksi kyseessä oli nestekaasun palomekanismilla toimiva liuotinhöyryn kaasupalo.

Hätämaadoitus saatiin suoritettua noin puoli tuntia palon syttymisen jälkeen, klo 10.58, mutta tällöin tuli oli voimistunut jo niin, että se pääsi riistäytymään kahteen tuleen syttyneen vaunun etupuolella olleeseen säiliövaunuun ja kolmeen viereisellä, lännenpuoleisella 4-raiteella olleeseen säiliövaunuun. Palon sammuttamista haittasi lisäksi sammutusveden riittämättömyys, kunnes vesiletkut saatiin selvitetyksi suoraan mereen klo 12.35.

Yleisradiossa luettiin klo 11.36 tiedote kaasuvaarasta ja annettiin alueen asukkaille tilanteen vaatimat toimintaohjeet. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun tehtäväksi annettiin asukkaiden vapaaehtoisuuteen perustuva siirtäminen turvaan tuulen yläpuolelle. Suojaväistö suoritettiin käyttäen kuljetusvälineenä linja-autoa.

Kello 12.47 tehtiin päätös yrittää palonsammutusta vaahdolla ja näkyvät liekit saatiin sammumaan klo 12.55, jonka jälkeen jatkettiin vielä säiliöitten jäähdytystä.

Kaikissa palaneissa säiliövaunuissa oli ensimmäisen luokan palonarkaa liuotinseosta, joka sisälsi bentseeniä. Raitee11a 5 olevat kaikki vaunut sisälsivät Absorbent A-4 nimistä liuotinkemikaalia, jota paloi yhteensä runsaat 40 tonnia. Raiteella 4 olleissa säiliövaunuissa oli Pyrolyysihartsi E-3 nimistä liuotinseosta, jota paloi yhteensä vajaa 10 tonnia. Palossa tuhoutuivat myös paloalueella olevat sähköradan ajojohdot ja kiskotus vääntyi niin pahoin, että se oli uusittava.

4/1989 Tutkintaselostus.pdf (pdf, 6.93 Mt)

Julkaistu 5.12.2013