S1/2007M Törmäykset matkustaja-alusten käyttämiin satamarakenteisiin

Alusten koon kasvaessa satamaohjailun turvamarginaalit ovat kaventuneet. Satamissa on tapahtunut useita ro-ro-matkustaja-alusten törmäyksiä satamarakenteiden kanssa. Tässä turvallisuusselvityksessä on kuvattu matkustajalauttasatamissa tapahtuneita törmäyksiä. Lisäksi raportissa on kuvattu maamme tärkeimpiä matkustajasatamia, niiden laiturirakenteita ja matkustaja- sekä autoliikennettä laiturialueilla. Pieniä töytäisyjä, jotka saattavat aiheuttaa laiturin törmäysvaimentimen vaurioitumisen, tapahtuu satamissa usein, mutta niitä ei selvityksessä ole tarkemmin käsitelty.

Törmäysonnettomuuden aiheuttamia riskejä on arvioitu sataman näkökulmasta. Inhimillisen erehdyksen, kovan tuulen tai laitevian vuoksi satamarakenteisiin törmäävä alus voi olla vaaraksi satamassa oleville ihmisille. Nykyaikaisen ro-ro-aluksen peräosa on yleensä täysleveä, jotta alus täyttää nykyisten vakavuusmääräysten vaatimukset. Kun myös keskiosassa kyljet ovat pystysuorat, on kaareutuva keulaosa ainoa, jonka ulottuma voi osua laiturin reunalinjan sisäpuolella oleviin matkustajakäytäviin, maihinnoususiltoihin ja muihin rakenteisiin.

Laiteviat voivat myös välillisesti vaikuttaa operoinnin riskitasoon. Esimerkiksi aluksen lastausportin toimintahäiriön takia voidaan laituriin kiinnittyminen tehdä normaalista poiketen toisin päin, jotta lastin purkaminen onnistuu. Tällainen harvoin tapahtuva toimenpide voi lisätä törmäysriskiä tilanteeseen liittyvän rutiinin puutteen ja olosuhteiden vaikutuksen arvioinnin vaikeuden takia.

Tässä turvallisuusselvityksessä on arvioitu laituriin törmäävän aluksen aiheuttamaa riskiä satama-alueella oleville ihmisille ja ajoneuvoille sekä satamarakenteille. Lisäksi on selvitetty laituriin kiinnittyneen aluksen kiinnitysköysien katkeamisesta mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja.

Satamien matkustajaturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat matkustaja- ja autovirtojen sijoittuminen satama-alueilla ja niiden suhteellinen ajoittuminen laivaliikenteen kanssa. Riskitasoa kohottavat joidenkin satamien osalta matkustajakäytävien sijainti lähellä laiturilinjaa, autokaistojen sijainti lähellä alusten kiinnitysköysiä tai aikataulutuksesta aiheutuva matkustajavirta matkustajakäytävillä ja autoreiteillä samanaikaisesti viereisessä laituripaikassa tapahtuvan aluksen operoinnin kanssa.

Laiturirakenteiden oikeanlaisella toteutuksella ja käytöllä, operointirajojen määrittelyllä sekä aluksen satamaohjailutoimenpiteiden suunnittelulla voidaan estää törmäyksiä ja mahdollisessa törmäystilanteessa parantaa henkilöturvallisuutta sekä pienentää aineellisten vahinkojen määrää. Ympäristötekijöiden vaikutus etenkin ro-ro-alusten toimintaan satama-alueella on merkittävä. Näiden alusten suuri sivupinta rajoittaa niiden operointia kovassa tuulessa ja usein operointiolosuhteet nimenomaan satama-alueella ovat koko reitin liikennöintiä rajoittava tekijä. Tuulen suunnan vaikutus ohjailutoimenpiteiden toteuttamiseen on merkittävä ja onkin edullista hahmottaa ja suunnitella optimaaliset ajolinjat ja ohjailutoimenpiteet satama-alueelle jo etukäteen eri tuulensuuntien perusteella.

Jotta sisään vedettävä maihinnoususilta olisi täysin turvassa mahdolliselta törmäykseltä, täytyisi sen liikkumavara rakentaa niin suureksi, että rakenteesta tulisi raskas ja kallis. Käytännössä törmäysvaurioilta ei maihinnoususiltojen osalta voida täysin suojautua, mutta maihinnoususillan kiinnittyminen matkustajakäytävään voidaan toteuttaa siten, että törmäystilanteessa maihinnoususilta antaa periksi ja käytävä säilyy vaurioitumatta. Aluksen ohjailutoimenpiteet ja ajolinjat voidaan sovittaa sellaiseksi, että lähestymiskulma laituriin pysyy pienenä, jolloin yllättävässä tilanteessa alus ei pääse kääntymään sellaiseen kulmaan, jossa aluksen runko tai kansirakennus aiheuttaisi vahinkoa laiturilla oleville rakenteille.

Satamarakenteiden vaurioitumisriskiä voidaan edelleen pienentää satamarakenteiden suunnittelulla siten, että alukset peruuttavat laituriin. Näin toimien aluksen liikerata muodostuu yleensä luonnostaan sellaiseksi, että laiturilinjan lähestyminen tapahtuu pienessä kulmassa keula laiturista ulospäin. Tällöin keula ei kovin todennäköisesti ole se aluksen osa, joka törmäystilanteessa osuisi ensimmäisenä rantarakenteisiin ja vaikka näin tapahtuisikin, aluksen kölilinjan suunta olisi tällaisessa tilanteessa niin lähellä laiturilinjaa, että keulan ulottuma jäisi turvallisen pieneksi. Lastin luonteen takia osa aluksista ei kuitenkaan voi aina kiinnittyä perä edellä laituriin, reitin toisessa päässä lastin purkaminen keulaportin kautta on näillä aluksilla ainoa mahdollinen vaihtoehto.

S1/2007M Tutkintaselostus (pdf, 2.0 Mt)

 
Julkaistu 3.5.2007