B2/1997M Proomu CARAn kaatuminen Raahen edustalla 25.5.1997

Terramare Oy:n itsekulkeva palkoproomu ms CARA kaatui saman yhtiön Raahen sataman ruoppaustyömaalla matkalla ruoppaaja KOURA II:lta vesiläjitysalueelle sunnuntaina 25.5.1997 noin klo 14:10. Terramaren suorittama Raahen Lapaluodon sataman ruoppausurakka oli lopuillaan ja onnettomuuspäivänä suoritettiin satama-altaan viimeistelyruoppauksia. Aluksen lastina oli vellimäistä ruoppausmassaa. Lastia kuvailtiin jälkeenpäin seuraavasti: "oikein vetistä liejua, myös paljon vettä, lieju hyvin höllyvää" tai "liejuista savea". Aluksen päällikön vastuulla oli lastiksi otettavan massan määrästä päättäminen kuten myös lastimerkin noudattaminen.

CARA oli tehnyt matkoja ruoppaajalta läjitysalueelle noin kerran tunnissa ympäri vuorokauden. Ruoppaajan kuljettaja ja sen lastaaja muistavat CARAn olleen hieman vasemmalle kallellaan sen lähtiessä onnettomuusmatkalle kohti läjitysaluetta. Luotsit, jotka olivat tarkkailleet proomun liikkumisia, sen sijaan eivät kauempana olevalta luotsiasemalta havainneet aluksella kallistumaa tai muutakaan erikoista.

Onnettomuusmatkalla aluksella oli vain ohjaaja, jolla oli erittäin paljon kokemusta vastaavanlaisista töistä. Hän oli aloittanut työt Terramaren edeltäjällä jo vuonna 1964. CARA irrottautui ruoppaajasta noin kello 14:05. Proomu kaatui joko käännöksessä tai välittömästi sen jälkeen. Kaatumisella ei ollut silminnäkijöitä. Pelastustoimet käynnistyivät välittömästi, koska pinnalla ylösalaisin ollut proomu huomattiin lähellä sijaitsevalta Raahen luotsiasemalta kello 14:12. Ohjaaja menehtyi aluksen ohjaamoon, josta sukeltaja löysi hänet seuraavana päivänä.

Kaarreajosta johtuva aluksen kallistuminen aloitti kaatumiseen vasemmalle johtaneen tapahtuman. Aluksella oli muutaman asteen kallistuskulman jälkeen negatiivisen vakavuuden alue, jolloin kallistuskulma kasvoi ilman ulkoista kallistavaa momenttia. Samalla kallistumisnopeus kiihtyi. Kallistuminen aiheutti nopeutuvan massan pintaosan siirtymisen ja kallistuman lisääntyessä myös osa kiinteämmistä lastinosista siirtyi ja keot alkoivat tasoittua sortumalla. Kun kallistuskulma ylitti noin 25 astetta, lastia alkoi syöksyä ruuman reunan yli.

Massan siirtyminen ei sinällään, jos se olisi tapahtunut hitaasti, olisi kaatanut alusta, koska osa lastista olisi valunut yli laidan ohuena kerroksena sivukannelle ja mereen. Sen sijaan lasti "romahti", eli siirtyi ruumassa vaakatasoon kierähtämällä. Nopea kallistuminen aiheutti massan liikkeellelähdön paksuna kerroksena. Lastin syöksyessä ruuman reunan yli suurehkolla nopeudella se aiheutti reaktiovoiman, joka kasvatti kallistavaa momenttia. Kallistumisnopeus kiihtyi niin suureksi, että alus jatkoi liikettä omalla hitaudellaan kaatumiseen saakka. Onnettomuuden syy oli lastin vellimäisyys ja sen määrä. Laskelmien perusteella aluksen kaatuminen hyvin vellimäisellä lastilla on mahdollista jo keskisyväydellä 2,27 m, joka alittaa lastimerkkisyväyden (liikennealue kotimaa I) noin 16 senttimetrillä.

B2/1997M Tutkintaselostus (pdf, 1.38 Mt)

B2/1997M Tutkintaselostus (pdf, 0.31 Mt)

 
Julkaistu 25.5.1997