D1/2003Y Asumiskäytössä olleen koulurakennuksen palo Jyväskylän maalaiskunnassa ja viisi muuta paloa 20.4. - 20.5.2003

Työryhmä tutki Jyväskylän maalaiskunnassa 24.4.2003 sattuneen kolmen miehen kuolemaan johtaneen tulipalon ja viisi muuta kuukauden pituisena ajanjaksona syttynyttä kuolemaan johtanutta tulipaloa. Lisäksi työryhmä teki pelastustoimelta, poliisilta ja tiedotusvälineistä saatujen tietojen perusteella koosteen kaikista vuonna 2003 syttyneistä kuolemaan johtaneista tulipaloista.

Työryhmän keräämien tietojen mukaan vuonna 2003 kuoli yhteensä 105 ihmistä 95 eri tulipalossa. Kymmenenä aikaisempana vuotena tulipaloissa kuolleiden määrä on vuosittain tilastojen mukaan ollut keskimäärin 87 henkilöä vuodessa. Vuoden 2003 kuolemaan johtaneiden tulipalojen yleisimmät syttymissyyt olivat tupakointi (n. 30%), tahallinen sytyttäminen (n. 15 %), huolimattomuus tulenkäytössä (n. 15 %) ja sähkölaite (alle 15 %). Noin 25 prosentissa syttymissyy ei ollut tiedossa. Yli 95 % tulipaloista syttyi asuinympäristössä.

Tulipaloja syttyy rakennuksissa vuosittain 6 000 – 7 000, joista vain alle 2 % johtaa kuolemaan. Sen vuoksi pelkkää syttymissyytä tärkeämpää on selvittää yksityiskohtaisesti seikat, joiden johdosta tulipalot ovat vaatineet kuolonuhreja. Lähes kaikissa tapauksissa kuolema johtui siitä, että asukas ei tulipalon syttyessä pystynyt, ymmärtänyt tai halunnut toimia tilanteen edellyttämällä tavalla eikä poistunut asunnosta riittävän nopeasti. Selviytymismahdollisuudet olivat yleisesti huonontuneet muun muassa päihteiden, fyysisten ja psyykkisten sairauksien ja korkean iän mukanaan tuoman heikentyneen toimintakyvyn vuoksi. Myös pienet lapset ovat tulipalotilanteessa muiden avun varassa.

Useimmissa kuolemaan johtaneissa paloissa asukas olisi pelastuakseen tarvinnut muiden välitöntä apua. Avun saaminen kuitenkin edellyttää tulipalon välitöntä havaitsemista, sillä kun tulipalo on havaittavissa asunnon ulkopuolella, asuntoon jääneiden pelastaminen on yleensä jo liian myöhäistä. Lähes kaikki vuonna 2003 kuolemaan johtaneet tulipalot havaittiin niin myöhään, ettei palokunnalla enää ollut mahdollisuuksia ihmisten pelastamiseen.

Työryhmä toteaa, että palokuolemien määrä Suomessa on suhteessa muiden Länsi-Euroopan maiden tasoon huomattavan suuri eikä parannusta ole nykytilanteessa nähtävissä. Sen sijaan suurten ikäluokkien ikääntyessä määrän on ennustettu edelleen kasvavan. Nykyistä tilannetta ei voi hyväksyä, minkä vuoksi yhteiskunnan tulisi omaksua liikenneturvallisuustavoitteiden tapaan seuraava tulevaa kehitystä ohjaava periaate: Ihmisten asuinolosuhteiden on oltava sellaiset, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti tulipalossa.

Työryhmä esittää, että jatkossa kaikki kuolemaan johtaneet tulipalot tutkittaisiin perusteellisesti. Työryhmä esittää myös, että muun muassa kuntien, asumispalveluja tarjoavien järjestöjen, yhdistysten ja säätiöiden tulisi ihmisten asumiseen liittyviä päätöksiä tehdessään ottaa huomioon paloturvallisuusriskit ja arvioida, millainen turvallisuustaso on hyväksyttävä. Käytännön keinoina paloturvallisuuden parantamiselle työryhmä esittää turvallisia tupakointitapoja edistävää kampanjointia ja avustusten myöntämistä asuntojen paloturvallisuuden parantamiseen ja erityisesti automaattisten sammutuslaitteistojen hankintaan (sprinklaus).

D1/2003Y Tutkintaselostus (pdf, 1.2 Mt)

D1/2003Y Tutkintaselostus lausunnot (pdf, 0.48 Mt)

 
Julkaistu 1.1.2003