D1/2001Y Linja-autojen palot Suomessa vuonna 2001

Syksyllä 2000 Onnettomuustutkintakeskus käynnisti bussipaloprojektin, jonka tuloksena julkaistiin tutkintaselostus D 1/2000 Y vuoden 2000 aikana tapahtuneista linja-autopaloista. Bussipaloprojektia päätettiin jatkaa vielä vuoden 2001 ajan, jotta saatiin vertailua vuoden 2000 paloihin.

Vuoden 2001 aikana tutkijoiden tietoon tuli 38 paloa, jotka vaihtelivat pienestä palosta auton täydelliseen tuhoutumiseen. Palon kriteerinä oli se, että kohteessa on ollut avoliekki ja sen sammuminen on vaatinut aktiivista sammuttamista.

Tutkituista paloista 30 (31) alkoi matkustamon ulkopuolelta. Niistä moottoritilasta alkoi 16 (21), jarruista yhdeksän (7) ja korin alta neljä (3). Matkustamon ulkopuolelta syttyneistä paloista neljä (5) pääsi etenemään matkustamoon. Näissä kaikissa neljässä (2) tapauksessa auto tuhoutui korjauskelvottomaksi. Paloista kahdeksan (2) alkoi matkustamosta. Matkustamosta alkaneissa paloissa yksi (1) autoista tuhoutui.

Autoista 17:ssä (9) ei ollut matkustajia, viidessä (3) oli vähemmän kuin 10 matkustajaa ja kolmessa (7) oli 30 matkustajaa tai enemmän. Matkustajia oli keskimäärin 20 (23). Matkustajien evakuoinnissa ei ollut vaikeuksia missään palotapauksessa. Ovet avautuivat normaali- tai varajärjestelmällä ja kaikki matkustajat poistuivat omatoimisesti.

Tilastoiduista paloista 52 % (76 %) tapahtui Volvolle, 37 % (12 %) Scanialle, 3 % (9 %) Mercedekselle ja 8 % (3 %) muille merkeille. Suurin syy Volvo-merkin edelleenkin suureen osuuteen on se, että Volvo edustaa kaikista Suomessa luvanvaraiseen liikenteeseen rekisteröidyistä linja-autoista 44 % ja kaupunkiliikenteen (matalalattia-) busseista 68 %.

Palon syyt jakautuivat karkeasti ottaen viiteen osaan: jarruista aiheutuneet palot, oikosulku akun tai latausgeneraattorin kaapelissa, muut sähkölaiteviat, polttoainevuodot ja muut syyt. Uutena vuoden 2000 paloihin nähden olivat lisälämmittimistä alkaneet palot, joita oli kolme. Lisälämmitinpalojen puuttuminen vuoden 2000 tilastosta johtunee siitä, että tilastointi aloitettiin vasta elokuussa. Vuoden 2001 lisälämmittimistä alkaneet palot tapahtuivat tammi – helmikuussa.

Jarrujen ylikuumenemisesta aiheutuneista yhdeksästä (7) palosta kuusi (6) alkoi levyjarrun ja kolme (1) rumpujarrun ylikuumenemisesta. Akun tai latausgeneraattorin kaapelin oikosulusta alkaneita paloja oli kuusi (8). Muista sähkölaitevioista aiheutuneiksi luetuista kahdeksasta tapauksesta kolme oli sähköpääkeskuksesta alkaneita paloja. Moottorin polttoainejärjestelmän polttoainevuodoista aiheutui viisi (9) tapausta. Muusta syystä alkaneista paloista tammi - helmikuun aikana tapahtui kolme lisälämmittimestä lähtenyttä paloa. Syynä paloihin oli polttoainevuoto lisälämmittimen polttoaineputkissa. Ilmastointiin ja lämmitykseen liittyvien puhaltimien paloja oli kolme ja yksi (2) öljyvuodosta johtunut palo. Yhdessä tapauksessa palon aiheutti ruiskutuspumpun käyttökytkimen rikkoutuminen, jolloin ruiskutus siirtyi liian myöhäiselle. Yhdessä tapauksessa palon aiheutti pakoputken taipuisan osan katkeaminen turbon ja äänenvaimentimen väliltä. Yksi palo alkoi auton katolla olleesta ilmastointilaitteesta.

Tapauksista 32:ssa (23) kuljettaja käytti alkusammutinta. Alkusammutus onnistui 22 (17) tapauksessa. Tavallisin epäonnistumisen syy oli edelleen sammutusaineen loppuminen liian aikaisin.

Palokunta pyydettiin paikalle 29 (21) tapauksessa. Yksiköitten paikalle tuloon kului aikaa keskimäärin 12 (11) minuuttia, joista yksittäinen pisin aika oli noin 24 (50) minuuttia. Pääkaupunkiseudulla keskimääräinen aika oli noin kahdeksan (6) minuuttia. 15 (10) tapauksessa palokunnan tehtäväksi jäi onnistuneen alkusammutuksen vuoksi vain palon sammumisen varmistaminen ja jäähdyttäminen.

Koska edellisen tutkintaselostuksen valmistumisen jälkeen ei ole vielä tapahtunut riittävästi parannuksia, Onnettomuustutkintakeskus toistaa jo edellisessä tutkintaselostuksessa esitetyt turvallisuussuositukset.
Palojen ehkäisemiseksi:

  • Auton käyttäjän tulisi huolehtia moottorin ja moottoritilan riittävästä puhtaudesta, polttoaineputkien kunnon tarkastuksesta ja vaihtamisesta tarvittaessa korvaaviin uudentyyppisiin putkiin sekä akku- ja generaattorin kaapelien asennuksen ja kunnon tarkastamisesta.
  • Liikennöitsijöiden tulisi lisätä omiin määräaikaishuolto-ohjelmiinsa Suomen Vakuutusyhtiöiden keskusliiton ja Vakuutusyhtiöiden autokorjaustoimikunnan laatiman ohjeen ”Linja- ja kuorma-autot, paloturvallisuusohje 1999”.
  • Moottoritilan ääni- ja lämpöeristeenä tai niiden pintamateriaalina tulisi käyttää vain täysin palamattomia materiaaleja.
  • Maahantuojien tulisi pitää tilastoa edustamilleen linja-automerkeille sattuneista paloista, tehdä niistä johtopäätöksiä ja laatia asiakkailleen muutostyöohjeet vastaavanlaisten palojen estämiseksi.
  • Liikennöitsijöiden tulisi antaa kuljettajille käytettävään kalustoon tyyppikoulutusta, jossa olisi syytä käydä läpi mm. auton palovartinjärjestelmää ja siihen liittyvien ilmaisimien toimintaa.
  • Kuljettajakoulutuksessa tulisi painottaa auton ajo-ominaisuuksien tarkkailun tärkeyttä.
  • Kuljettajien tulisi perehtyä huolellisesti auton ohjekirjaan aina silloin, kun autotyyppi ei ole kuljettajalle entuudestaan tuttu.

Palovaurioiden vähentämiseksi:

  • Kaikki uudet linja-autot tulisi varustaa automaattisella tai puoliautomaattisella kiinteällä sammutusjärjestelmällä.
  • Linja-autoihin tulisi määrätä nykyisen 2 kg käsisammuttimen tilalle vähintään 6 kg sammutin.
  • Linja-autokorin valmistajien tulisi varustaa moottoritilan luukut alkusammuttimen suutinta varten aukolla, jossa on sisäänpäin avautuva jousikuormitteinen kansi. Aukkojen sijainti tulisi määrittää alusta- ja korikohtaisesti siten, että sammutusaine kohdistuu esteettömästi riskialttiimpiin kohteisiin.
  • Liikennöitsijöiden tulisi antaa alkusammutus- ja evakuointikoulutus jokaiselle kuljettajalle ja määrävälein järjestää harjoituksia alkusammuttimien käytöstä.

Uusina suosituksina Onnettomuustutkintakeskus esittää, että:

  • Autojen lisälämmittimet ja niiden polttoaineputket tulisi tarkastaa ennen lämmityskauden alkua.
  • Tilapäiseksi tarkoitettuja helmiliitoksia tulisi käyttää suihkuputkissa vain auton siirtämiseksi korjaamolle, ei pysyväisratkaisuna.

D1/2001Y Tutkintaselostus (pdf, 1.1 Mt)

 
Julkaistu 1.1.2001