D1/2000Y Linja-autojen palot Suomessa vuonna 2000

Syksyllä 2000 Onnettomuustutkintakeskus käynnisti bussipaloprojektin. Sen tavoitteeksi määrättiin linja-autopalojen syiden selvitys ja tilastointi. Tutkintaselostuksessa tuli esittää yhteenveto paloista, niiden syistä ja matkustajaturvallisuudesta sekä antaa turvallisuussuosituksia.

Vuoden 2000 aikana tutkijoiden tietoon tuli 33 paloa, jotka vaihtelivat pienestä palosta auton täydelliseen tuhoutumiseen. Oletettavasti pienehköjä paloja on seurantajakson aikana ollut enemmänkin, mutta vasta syksyllä aktiivisesti alkaneen tutkinnan vuoksi kaikki alkuvuoden tapaukset eivät ole tulleet tutkijoiden tietoon. Palon kriteerinä oli se, että kohteessa on ollut avoliekki ja sen sammuttaminen on vaatinut aktiivista sammuttamista.

Tilastoiduista paloista 76 % oli tapahtunut Volvolle, 12 % Scanialle, 9 % Mercedekselle ja 3 % DAF’ille. Suurin syy Volvo-merkin suureen osuuteen on se, että Volvo edustaa kaikista Suomessa rekisteröidyistä linja-autoista 45 % ja kaupunkiliikenteen (matalalattia-)busseista 68 %. Volvon osuutta lisää mahdollisesti myös se, että maahantuojalla on hyvin kattava oma tilastointijärjestelmä. Tilastossa on automerkin pienetkin palot, joista ei ole saatavilla tietoa esim. vakuutusyhtiöiltä tai pelastuslaitoksilta.

Paloista 31 alkoi matkustamon ulkopuolelta. Niistä moottoritilasta alkoi 21, jarruista seitsemän ja korin alta kolme. Matkustamon ulkopuolelta syttyneistä paloista viisi pääsi etenemään matkustamoon. Autoista kaksi tuhoutui korjauskelvottomaksi, kaksi vaurioitui pahoin ja yksi vaurioitui lievästi. Vain kaksi paloa alkoi matkustamosta. Toinen autoista tuhoutui.

Autoista yhdeksän oli ilman matkustajia, kolmessa autossa oli vähemmän kuin 10 matkustajaa ja seitsemässä autossa oli 30 matkustajaa tai enemmän. Tietoja matkustajamääristä ei saatu kuudessa tapauksessa. Matkustajia oli keskimäärin 23. Missään palotapauksessa ei ollut vaikeuksia matkustajien evakuoinnissa. Ovet avautuivat normaali- tai varajärjestelmällä ja kaikki matkustajat poistuivat omatoimisesti.

Palon syyt jakautuivat karkeasti ottaen neljään osaan: polttoainevuodot, oikosulut, jarrupalot ja muut syyt. Polttoainevuoto aiheutti yhdeksässä tapauksessa palon. Niistä viidessä murtui suihkuputki ja kolmessa pumpulta polttoainesäiliöön lähtevä paluuputki. Putkien murtuman syynä oli lähes aina metallin väsyminen. Joissakin tapauksissa murtumien syyksi voidaan osoittaa putkien puutteellinen tuenta. Oikosulku oli palon syynä kahdeksassa tapauksessa. Niistä kolmen palon syynä oli käynnistinmoottorin kaapelin hankautuminen moottorin nostokorvakkeeseen, yhdessä akkukaapelin hankautuminen polttoainesäiliöön sekä kahdessa tapauksessa generaattorin johdon eristeen puhki hankautuminen. Jarrujen ylikuumenemisesta aiheutuneista paloista kuusi tapausta alkoi levyjarrun ja yksi rumpujarrun ylikuumenemisesta. Muita yksittäisiä syitä olivat neljä sähkölaitevikaa, kaksi öljyvuotoa ja yksi ilkivaltatapaus. Sähkölaitevioista johtuneista paloista kaksi lähti lämmityslaitteen ja yksi kattokanavan puhaltimesta sekä yksi sisävalon loisteputken kuristimesta. Ilkivaltatapauksessa auton pakoputki oli päätepysäkillä yöpymisen aikana tukittu osittain jollakin esineellä, mahdollisesti kivellä.

Sammutustiedot oli käytettävissä 28 tapauksesta. Niistä 23:ssa kuljettaja käytti alkusammutinta. Neljässä tapauksessa kuljettaja sai alkusammutukseen apua toisilta autoilijoilta. Yhdessä tapauksessa alkusammutukseen käytettiin vettä. Alkusammutus onnistui 17 tapauksessa. Tavallisin epäonnistumisen syy oli sammutusaineen loppuminen liian aikaisin. Linja-autoihin vaaditaan vähintään 2 kg jauhesammutin. Monessa sammutustilanteessa 2 kg sammuttimen sammutusaine loppui ennen palon sammumista tai palo syttyi uudestaan sammutusaineen loputtua. Vain neljässä tapauksessa oli käytettävissä 6 kg sammutin.

Palokunta pyydettiin paikalle 21 tapauksessa. Yksiköitten paikalle tuloon kului aikaa keskimäärin 11 minuuttia, joista yksittäinen pisin aika oli noin 50 minuuttia. Pääkaupunkiseudulla keskimääräinen aika oli noin kuusi minuuttia. Kymmenessä tapauksessa palokunnan tehtäväksi jäi onnistuneen alkusammutuksen vuoksi vain palon sammumisen varmistaminen ja jäähdyttäminen.
Linja-autojen alustojen valmistajat toimittavat alustojen mukana moottoritilan palonvaroitinjärjestelmän ja edellyttävät, että järjestelmä asennetaan moottoritilaan ohjeiden mukaisesti. Järjestelmään kuuluu kolme lämpötilaa mittaavaa anturia. Kuljettajat raportoivat järjestelmän toimineen neljässä tapauksessa. Kiinteää palonsammutusjärjestelmää ei ollut yhdessäkään autossa.

Palojen ehkäisemiseksi Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että auton käyttäjän tulisi huolehtia moottorin ja moottoritilan riittävästä puhtaudesta, polttoaineputkien kunnon tarkastuksesta, vaihtamisesta tarvittaessa korvaaviin uudentyyppisiin putkiin huomioiden putkien oikeat tuennat sekä akku- ja generaattorin kaapelien asennuksen ja kunnon tarkastamisesta. Liikennöitsijöiden tulisi lisätä omiin määräaikaishuolto-ohjelmiinsa Suomen Vakuutusyhtiöiden keskusliiton ja Vakuutusyhtiöiden autokorjaustoimikunnan laatiman ohjeen ”Linja- ja kuorma-autot, paloturvallisuusohje 1999”. Moottoritilan ääni- ja lämpöeristeenä tai niiden pintamateriaalina tulisi käyttää vain täysin palamattomia materiaaleja.

Maahantuojien tulisi pitää tilastoa edustamilleen linja-automerkeille sattuneista paloista. Heidän tulisi tehdä niistä johtopäätöksiä ja laatia asiakkailleen muutostyöohjeet vastaavanlaisten palojen estämiseksi. Liikennöitsijöiden tulisi antaa kuljettajille käytettävään kalustoon tyyppikoulutusta, jossa olisi syytä käydä läpi mm. auton palovartinjärjestelmää ja siihen liittyvien ilmaisimien toimintaa. Kuljettajakoulutuksessa tulisi painottaa auton ajo-ominaisuuksien tarkkailun tärkeyttä. Lisäksi kuljettajien tulisi perehtyä huolellisesti auton ohjekirjaan aina silloin, kun autotyyppi ei ole kuljettajalle entuudestaan tuttu.

Palovaurioiden vähentämiseksi suositetaan, että kaikki uudet linja-autot tulisi varustaa automaattisella tai puoliautomaattisella kiinteällä sammutusjärjestelmällä ja linja-autoihin tulisi määrätä nykyisen 2 kg käsisammuttimen tilalle vähintään 6 kg sammutin. Linja-autokorin valmistajien tulisi varustaa moottoritilan luukut alkusammuttimen suutinta varten aukolla, jossa on sisäänpäin avautuva jousikuormitteinen kansi. Aukkojen sijainti tulisi määrittää alusta- ja korikohtaisesti siten, että sammutusaine kohdistuu esteettömästi riskialttiimpiin kohteisiin. Liikennöitsijöiden tulisi antaa alkusammutus- ja evakuointikoulutus jokaiselle kuljettajalle ja määrävälein järjestää harjoituksia alkusammuttimien käytöstä.

D1/2000Y Tutkintaselostus (pdf, 0.99 Mt)

 
Julkaistu 1.1.2000