B5/2009L Lento-onnettomuus Kalajoen lentopaikan kiitotien 23 lähestymislinjalla 28.5.2009

Kalajoen lentopaikan kiitotien 23 lähestymislinjalla tapahtui torstaina 28.5.2009 noin kello 9.35 lento-onnettomuus. Paikallislennolla ollut Kalajoen ilmailukerho ry:n omistama ja käyttämä Piper PA-28-140 -tyyppinen lentokone, rekisteritunnukseltaan OH-PJY, syöksyi maahan tuhoutuen täysin. Lentokoneessa yksin ollut ohjaaja sai välittömästi surmansa. Onnettomuustutkintakeskus asetti 1.6.2009 päätöksellään B5/2009L onnettomuutta tutkimaan tutkintalautakunnan. Sen puheenjohtajaksi nimettiin tutkija Pekka Alaraudanjoki ja jäseniksi tutkijat Ari Huhtala ja Juhani Mäkelä.

Ohjaajalla oli tarkoituksenaan lennättää 28.5. iltapäivällä kahta henkilöä Kalajoen ympäristössä. Kovan ja puuskaisen tuulen vuoksi hän päätti jo aamupäivällä käydä lentämällä kokeilemassa, olisiko sää sovelias lennätykseen. Ennen lentoa lentokoneen ulkopuolisessa tarkastuksessa ohjaaja oli irrottanut siipien ankkurointiköydet, mutta hän ei ollut huomannut irrottaa pyrstön ankkurointipainon köyttä. Ohjaaja oli lähtenyt rullaamaan perässään noin 65 kg:n painoinen ankkurointipaino. Painon jättämien jälkien perusteella ohjaaja oli tehnyt lentoonlähdön vastatuuleen kiitotieltä 23. Lento oli näyttänyt vaappuvalta ja koneen perässä oli nähty heiluvan tumman esineen. Ennen maahan syöksyä lentokoneen oli nähty lentävän matalalla alle 50 metrin lentokorkeudella pohjoisesta kohti lentopaikkaa. Kone ja sen perässä ollut paino olivat heiluneet voimakkaasti sekä pysty, että sivusuunnassa. Noin puolitoista kilometriä ennen kiitotien 23 kynnystä lähestymislinjan oikealla puolella on avolouhos. Tullessaan matalalla louhoksen reunan tasalle koneen oli nähty kallistuvan sivusuunnassa ensin vasemmalle ja siten voimakkaasti oikealle, jonka jälkeen se oli syöksynyt louhoskaivantoon. Ohjaaja menehtyi törmäyksessä välittömästi. Lentokone syttyi palamaan maahan törmäyksen jälkeen.

Tutkinnassa ilmeni, että Kalajoen lentokerho säilytti lentokonettaan kesäisin Kalajoen lentopaikalla asematason reunalla, nurmialueella olevalla seisontapaikalla. Koneen ankkurointia varten olevat ankkurointipainot olivat yleensä seisontapaikalla koko kesän, olivatpa ne käytössä tai ei. Yleensä kone oli ankkuroitu vain siivistään ja kovalla tuulella myös pyrstöstä. Onnettomuutta edeltävän päivän iltana vallinneen ja myös seuraavaksi päiväksi ennustetun kovan ja myrskyisän tuulen vuoksi eräs kerhon jäsenistä kävi tarkastamassa koneen ankkuroinnin myöhään illalla ja kiinnitti ankkurointipainon myös pyrstön kannuskoukkuun. Kerholla ei ollut erikseen nimetty ketään henkilöä huolehtimaan koneesta seisonta-aikoina, vaan lentämiseen osallistuvat henkilöt (neljä) huolehtivat kukin oman aikansa sallimissa rajoissa koneesta. Yleensä kerhossa kaikki toiminta tapahtui koneen käsikirjan ja yleisten ilmailua koskevien määräysten mukaisesti. Kerholla ei ollut mitään muita erillisiä ohjeita toimintaa varten.

Onnettomuuden syynä oli ennen lentoa lentokoneen ulkopuolisessa tarkastuksessa huomaamatta ja irrottamatta jäänyt pyrstön ankkurointipaino. Kyseinen paino heikensi lentokoneen lento-ominaisuuksia kovatuulisessa ja puuskaisessa säässä siinä määrin, että ohjaajalla oli vaikeuksia hallita lentokonetta. Kohdatessaan alhaisella lentokorkeudella loppuosalla sijainneesta avolouhoksesta kovan tuulen nostamat pyörteiset ilmavirtaukset, hän menetti lentokoneen hallinnan lopullisesti. Tämän seurauksena lentokone sakkasi ja syöksyi avolouhokseen.

Kova ja puuskainen tuuli ravisteli lentokonetta jo maassa ja siten vaikeutti ohjaaja tunnistamasta pyrstöön jääneen painon aiheuttamaa nykimistä ja kampeamista rullauksen ja lentoonlähdön aikana.

Tutkintalautakunta ei antanut turvallisuussuosituksia.

B5/2009L Tutkintaselostus (pdf, 1.15 Mt)

 
Julkaistu 28.5.2009