B2/2005L Lento-onnettomuus Helsinki-Vantaan lentoasemalla 31.1.2005

Helsinki-Vantaan lentoasemalla tapahtui maanantaina 31.1.2005 noin klo 17.00 UTC lentoonnettomuus, jossa rahtilennolla Ruotsiin matkalla ollut Nord-Flyg AB:n käytössä ollut C208B -tyyppinen lentokone, SE-KYH, syöksyi lentoonlähdön jälkeen maahan kenttäalueelle. Koneen ohjaaja sai törmäyksessä lieviä vammoja. Ilma-alus tuhoutui täysin. Onnettomuustutkintakeskus asetti 2.2.2005 päätöksellään n:o B 2/2005 L onnettomuutta tutkimaan tutkintalautakunnan. Sen puheenjohtajaksi nimettiin Onnettomuustutkintakeskuksen erikoistutkija Hannu Melaranta sekä jäseniksi tutkijat Hannu Vartiainen ja Esko Tilli. Tutkintalautakunnan kokoonpanoa täydennettiin erillisellä päätöksellä 17.3.2005, jolloin etsintä- ja pelastustoimen asiantuntijoiksi tutkintalautakuntaan nimettiin tutkijat Martti Lantela ja Jari Hiltunen.

Lentokone oli tullut 31.1.2005 Ruotsista Helsinki-Vantaan lentoasemalle noin klo 02.47. Yhtiön normaalin käytännön mukaan Nord-Flyg AB operoi kahden hengen ohjaamomiehityksellä, mutta kyseisenä päivänä perämies oli sairastunut ja lento lennettiin ilman perämiestä. Ohjaaja saapui lentoasemalle paluulentoa varten noin klo 14.30. Lentoasemalla satoi lunta klo 09.20:een saakka
ja lämpötila vaihteli 0 asteen molemmin puolin. Saapumisen jälkeen ohjaaja aloitti lentokoneen yläpinnoille kertyneen lumen ja jäätyneen veden poistamisen harjalla. Ohjaajan kertoman mukaan lentokone oli hyvin luminen ja jäinen. Harjaaminen ei kuitenkaan poistanut epäpuhtauksia lentokoneen pinnoilta. Ruotsiin vietävä rahti ei saapunut riittävän ajoissa, jotta ohjaaja olisi ehtinyt viedä sen ensisijaiselle määräkentälle, joka oli Skavsta. Ohjaaja muutti lentosuunnitelman puhelimitse siten, että hän vaihtoi määräkentäksi Örebron. Hän teki lentoonlähdön kiitotieltä 22L. Kaikki sujui normaalisti siihen saakka, kunnes hän oli saavuttanut noin 800-1000 jalan (noin 250-300 m) korkeuden, jolloin hän valitsi laskusiivekkeet sisään. Laskusiivekkeiden sisäänoton jälkeen ohjaaja menetti lentokoneen hallinnan, ja se alkoi kaartaa oikealle. Ohjaaja yritti saavuttaa kiitotie 22R:n loppuosan tehdäkseen laskun sille, mutta lentokone syöksyi kiitoteiden väliseen maastoon.

Suoritetuissa tutkimuksissa ilmeni, ettei ohjaaja onnistunut poistamaan harjaamalla lunta ja jäätä siipien, rungon ja vakaajien yläpinnoilta. Hylyn tarkastelussa siipien yläpinnoilla ja rungon sivuilla olevan lumen, jäätyneen sohjon ja jään paksuudeksi arvioitiin 0,5-1,5 cm. Ohjaajan valittua laskusiivekkeet lentoonlähtöasennosta ylös siiven yläpinnalla olleen kiinteän lumen ja jään vaikutuksesta nostovoima pieneni niin paljon, että lentokone joutui sakkaustilaan. Se kallistui oikealle ja menetti korkeutta. Ohjaaja ei kyennyt korjaamaan lentotilaa, vaan lentokone iskeytyi loivalla kulmalla maahan ja tuhoutui. Laskusiivekkeet olivat sisällä törmäyshetkellä. Hätälähetin käynnistyi törmäyksessä. Lento-onnettomuushälytys annettiin välittömästi. Rajavartiolaitoksen helikopteri paikallisti onnettomuuskoneen hylyn noin puoli tuntia onnettomuuden jälkeen.

Onnettomuuden ensisijaisena syynä oli, että ohjaaja teki lentoonlähdön lentokoneella, jonka aerodynaamiset ominaisuudet olivat ratkaisevasti heikentyneet siivellä olleen jään ja lumen takia. Alkunousun aikana, välittömästi laskusiivekkeiden sisäänoton jälkeen, virtaus irtosi siiven pinnalta eikä ohjaaja saanut lentokonetta hallintaansa. Ohjaaja ei tunnistanut sakkaustilannetta eikä osannut reagoida siihen oikealla tavalla tai ohjaajaa ei oltu koulutettu riittävästi kyseisiä tilanteita varten.

B2/2005L Tutkintaselostus (pdf, 1.49 Mt)

 
Julkaistu 25.7.2005