C11/2002L Ultrakevytlentokoneen onnettomuus Viitasaarella 16.11.2002

Lauantaina 16.11.2002 noin klo 14.15 -14.50 Suomen aikaa välisenä aikana tapahtui Viitasaaren lentopaikalla lento-onnettomuus, jossa koelennolla ollut ultrakevyt Rans Courier S-7 L -tyyppinen lentokone syöksyi maahan. Koneen ohjaaja loukkaantui maahansyöksyssä. Onnettomuustutkintakeskus käynnisti tapahtuman johdosta 18.11.2002 päätöksellään n:o C 11/2002 L virkamiestutkinnan ja nimitti sen puheenjohtajaksi tutkija Juhani Hipelin sekä jäseneksi tutkija Seppo Pulkkisen.

Ohjaaja aloitti lentoonlähtökiidon kiitotien 34 alkupäästä. Ohjaaja käytti lentoonlähtötekniikkaa, jossa maassa tapahtuva alkukiihdytys tehtiin kone sileänä kiihtyvyyden parantamiseksi. Lähestyttäessä irrotusnopeutta 55 MPH ohjaajan oli tarkoituksena valita laskusiivekkeet ensimmäisen pykälän asentoon (10°). Maahantörmäyshetkellä ja sen jälkeen laskusiivekkeet olivat kuitenkin täysin alhaalla (40°) ja valintavipu sitä vastaavassa kolmannen pykälän asennossa. Todennäköisesti ohjaaja valitsi lentoonlähdössä laskusiivekkeen täysin alas -asentoon. Koneen lähestyessä kiitotien loppupään tasaa moottori sammui äkillisesti. Moottorin sammuttua lentokoneen nopeus hidastui sakkausnopeudelle tai lähelle sitä hyvin nopeasti. Lentoasun, nopeuden pienenemisen ja selvästi sallitun eturajan etupuolella olleen massakeskiön yhteisvaikutuksesta koneen nokka putosi voimakkaasti johtaen nopeasti jyrkkenevään syöksyyn. Koneen pituuskallistuskulma ei ollut enää hallittavissa ja kone iskeytyi maahan noin 50 - 60 asteen syöksykulmalla, noin 30 astetta vasemmalle kallistuneena vasemmalle kiertävässä liikkeessä.

Moottorin sammumisen syytä selvitettäessä havaittiin, että muutettaessa moottori autokäytöstä lentokonekäyttöön moottorin polttoainejärjestelmään oli tehty oleellinen muutos. Polttoainepumppu on höyrylukon välttämiseksi varustettu paluuputkella, jonka virtaus autokäytössä johdetaan polttoainesäiliöön. Kaasuttimen kohokammion ollessa täynnä polttoaineen paine pumpussa nousee ja ylimääräinen polttoaine virtaa paluuputken kautta takaisin säiliöön. Polttoainepumppu toimii koko ajan moottorin käydessä, jolloin jatkuva polttoainevirtaus jäähdyttää pumppua. Onnettomuuskoneessa paluuvirtaus oli liitetty polttoaineen imulinjaan haarakappaleella noin 10 cm:n etäisyydelle polttoainepumpusta. Rakenne synnyttää järjestelmään kierron paluulinjan, imulinjan ja pumpun välille. Kierron johdosta polttoainepumpulle tulevan polttoaineen lämpötila nousee ja höyrystyminen lisääntyy. Höyryn määrän kasvaessa pumpun teho laskee. Polttoainesäiliöstä tuleva polttoainevirtaus pienenee ja höyrylukon syntyessä loppuu kokonaan. Polttoaineen loppuessa moottori sammuu. Höyrylukon syntyminen estetään varmimmin oikealla polttoainejärjestelmän rakenteella. Höyrylukon syntymiseen voidaan vaikuttaa myös järjestelmään liitetyllä sähköisellä polttoainepumpulla, jonka tuottama paine vähentää polttoaineen höyrystymistä. Tällöin höyrylukon syntymiseltä vältyttäisiin todennäköisesti kokonaan.

Onnettomuuden syynä on lentokoneen moottorin sammuminen lentoonlähdön aikana ja sen seurauksena lentokoneen hallinnan menettäminen. Moottorin sammumisen todennäköisenä syynä oli höyrylukon syntyminen polttoainejärjestelmään ja siitä johtunut polttoaineen syötön loppuminen. Höyrylukko voi syntyä, kun polttoaineen höyrystymiskaasut kerääntyvät polttoainepumppuun ja polttoaineen imuputkeen moottorin polttoainepumpun paluuputken virheellisen asennuksen seurauksena. Paluuputken virheellisen asennuksen mahdollisti se, että moottorin muutostyön valvonta epäonnistui täysin.
Lentokoneen hallinnan menetykseen ja maahan törmäyksen rajuuteen vaikutti se, että ilma-alus ei ollut pituusohjattavuudeltaan hallittavissa huomattavan etupainoisuutensa takia.

Tutkintalautakunta esittää, että Ilmailulaitoksen Lentoturvallisuushallinto täydentäisi harrasterakenteisten ilma-alusten rakentamista käsittelevää ohjeistustaan rakennustyön valvonnan osalta. Asiantuntijan suorittamaa moottorin ja sen muutostyön tarkastusta ja siitä annettavaa lausuntoa esitetään edellytettäväksi aina, kun muu kuin lentomoottori muutetaan ilma-aluskäyttöön. Harrasterakenteisten ilma-alusten ensikatsastusten todellista kykyä ilma-alusten ja niiden varusteiden lentokelpoisuuden valvonnassa esitetään lisättäväksi. Lisäksi esitetään, että Suomen Ilmailuliitto kiinnittäisi erityistä huomiota rakentajien rakentamiskyvyn arviointiin rakennuslupahakemuksia käsitellessään.

C11/2002L Tutkintaselostus (pdf, 1.08 Mt)

 
Julkaistu 16.11.2002