Juosten rakennettu

Julkaistu 30.11.2018

Viime aikoina olemme saaneet todistaa vakavaa oiretta suuresta suomalaisesta ongelmasta. Koulujen sisäkattoja on pudonnut ja viime joulun alla Vaasan jäähallissa putosi painava ilmanvaihtoputken osa konserttiyleisön niskaan. Meillä on myös sortunut melkoinen joukko kattoja, erityisesti laajarunkoisissa halleissa. Lisäksi kuulemme jatkuvasti pahasti kosteusvaurioisista rakennuksista.

Vakavimmat akuutit seuraukset olivat helmikuussa 2013 Laukaassa, missä yksi lapsi kuoli ja neljä henkilöä loukkaantui ratsastusmaneesin romahdettua. Vain hyvällä onnella olemme usein välttyneet henkilövahingoilta. Tuuri ei kuitenkaan ole kelvollinen riskienhallintamenetelmä.

Onnettomuustutkintakeskus on 2000-luvulla tutkinut ison joukon rakennus- ja kattosortumia. Ongelmista tiedetään jo paljon, eikä turvallisuus siksi parane lisää samanlaisia tapauksia tutkimalla. Nyt tarvitaan tekoja. Rakennusten omistajat ja rakennuttajat eivät selvästikään ole tunnistaneet vaaraa.

Ongelmiin ei ole yhtä syytä tai aiheuttajaa. Soppa on valmis, kun pohjalla on huono sopimus, osaamaton ostaja hankkimassa ja härski myyjä kauppaa tekemässä eikä töitä valvota kunnolla. Siksi koko rakentamisen ketjua pitää tarkastella kriittisesti.

Tutkittujen rakennussortumien taustalta on paljastunut paljon erilaisia suunnittelu- ja työvirheitä. Jos toteutuksessa oikaistaan, vaikuttaa asiaan usein kireä aikataulu. Usein ajatellaan, että tiukat rakennusaikataulut johtuvat työn tilaajasta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että monessa tapauksessa juuri urakoitsija on se, joka haluaa sopimukseen ylikireän aikataulun säästääkseen kohteen työvoimakustannuksissa.

Osaamattomalle rakennuttajalle voi nopea valmistumisaikataulu kuulostaa houkuttelevalta, jos hän ei tunnista siihen liittyviä sudenkuoppia. Hankkeen onnistumisen pohja on aina hyvässä sopimuksessa. Maksajat varmasti luulevat saavansa priimaa, kun ovat mielestään hyvän sopimuksen allekirjoittaneet. Ja tähän heillä on oikeus.

Paljon on myös puhetta siitä, että rakentajien ammattiylpeys on kadoksissa. Johtuuko tämäkin siitä, että monessa kohteessa tärkeintä on saada urakka valmiiksi ja laskut lähetettyä? Vaikuttaa siltä, että työn tekijät on asetettu niin pahasti puun ja kuoren väliin, että siinä ei ole yhtään tilaa vanhanaikaiselle ammattiylpeydelle. Oma vaikutuksensa on myös pitkillä alihankintaketjuilla, missä tilaaja ei tosiasiassa tiedä kuka työt tekee.

Turun yliopistosairaalan palon tutkinnassa kävi ilmi, että paloturvallisuuden kannalta hyvin tärkeät palokatkot olivat monelta osin tekemättä. Kun asiasta puhuttiin julkisuudessa, sain runsaasti yhteydenottoja erityisesti rakentamisen ammattilaisilta. Suorasanaisin tapahtumakuvaus tiivistää tilanteen: Eräs rakennusmies kertoi sanoneensa esimiehelleen, että alas laskettua kattoa ei voi vielä sulkea, koska palokatkot ovat kokonaan tekemättä. Työmaamestari oli vastannut tähän, että jos nuo lävet sinua häiritsevät, niin lyö vaikka kintaasi sinne, mutta nyt alakatto kiinni, että pääsemme pois tältä työmaalta. Tilaaja ei varmuudella olisi tällaista hyväksynyt, jos olisi tiennyt, mutta sellaisen lopputuloksen hän kuitenkin sai. Ja kyse ei voi olla yksittäistapauksesta.

Jokaisessa rakennushankkeessa hyvin tärkeä osa on valvonta. Valvojan ei luonnollisesti ole tarkoituskaan vahtia jokaista asiaa ja työvaihetta. On ilmennyt, että järjestelyt ovat nykyisin sellaiset, että valvojan on liian monessa kohdassa vain luotettava, että asiat on tehty kunnolla, jolloin koko valvonta menettää merkityksensä. Hyvä valvonta on lähempänä konsultointia kuin peräänkatsomista.

Rakennuskantamme on keskeinen osa kansallisomaisuuttamme. On meidän kaikkien etu, että tilanteeseen saadaan pikaisesti suunnanmuutos. Jokaisen rakentamisen ketjussa mukana olevan pitää katsoa peiliin ja ottaa uusi ryhti. Toivottavasti tämä tapahtuu ilman pakottamista ja sanktioita. Rakentamisen taustalla pitää lisäksi olla hankkeiden sujuvan etenemisen mahdollistava viranomaistoiminta. Olemassa olevia rakenteita pitää nyt määrätietoisesti tarkastaa sekä kaikin keinoin varmistaa, että uusia vastaavia ei rakenneta.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Puheenvuoro-palstalla 30.11.2018.

Kommentit (1 kpl)

12.12.2018 klo 10:35 Timo Penttinen/LSSAVI työsuojelutarkastaja - timo.penttinen@avi.fi

Kiitos osuvasta kannanotosta.
Katoamassa ovat viimeisetkin rakennusalalta, joilla on ammattiylpeys tallella. Tehokas johtaminen, joka tänään on taloushallinonnon osaajien käsissä, on johtanut kuvaamasi tilanteeseen. Urakoitsijat toimivat voimakkaassa kilpailutilanteessa vain saadakseen kohteen ajallaan taloudellisesti kannattavasti toteutettua.
Rakennuttajan valvonta on tänään usein paperivalvontaa, joka on toki tarpeellista, mutta sen ohella on valvottava myös todellista tekemistä.
Tässä kaikessa on usein vain rahasta kysymys, jopa valvonta kilpailutetaan ja valitaan halvin, joka sitten juuri ja juuri täyttää säädösten minimivaatimukset (=paperit tehty).
Tähän pätee hyvin yleinen sanonta: ”Kun Ladan maksaa, niin Mersulla ei aja.”
Nimimerkillä ”Yli 2000 työmaalla työssä ollut tai tarkastanut”

Jätä kommentti

Tähdellä ( * ) merkityt kohdat ovat pakollisia.