Tiedote Jyväskylän vesitornisortuman tutkinnasta

Julkaistu 14.3.2013

TIEDOTE JYVÄSKYLÄN VESITORNISORTUMAN TUTKINNASTA

Jyväskylässä 3.11.2012 tapahtuneen vesitornisortuman tutkinta on edennyt. Tiedotteessa 23.11.2012 todettiin sortuman olevan seurausta vesisäiliön lattiaelementtejä sitoneen ja seiniä tukeneen rengasmaisen betonipalkin pettämisestä. Palkin lujuuden kannalta keskeisissä jänneteräsnipuissa havaittiin korroosiovaurioita, joiden selvittämiseksi näytteistä pyydettiin tutkimuslaitoksen lausunto.

Jänneterästangoissa todettiin jo selvästi ennen niiden katkeamista syntyneitä säröjä. Säröytymisen aiheuttajaksi on varmistunut niin sanottu viivästynyt vetymurtuma. Säröjen vuoksi osa tangoista oli menettänyt lujuuttaan niin paljon, että ne katkesivat pienellä voimalla käsin taivuttamalla. Vetokokeissa säröjä sisältäneen teräksen lujuudeksi todettiin noin puolet ehjäksi katsotun tangon lujuudesta.

Viivästynyttä vetymurtumaa esiintyy lujilla staattisesti kuormitetuilla teräksillä. Rengaspalkin teräsjännenippujen materiaali olivat lujaa teräslaatua ja ne ovat olleet rakentamisvaiheesta asti eli 37 vuotta merkittävästi kuormitettuja.

Vetymurtumalle on tyypillistä, että säröt ydintyvät eli alkavat materiaalin sisältä teräksessä olevan vedyn vaikutuksesta. Vetyä on teräksessä, mutta se poistuu ajan kuluessa. Siten tässä pitkän ajan kuluttua tapahtuneen säröilyn aiheuttama vety ei ollut peräisin valmistusvaiheesta vaan ilmeisimmin sitä on siirtynyt teräkseen ruostumisen seurauksena. Terästankojen pinnat olivat ruosteessa.

Terästankojen suojaputki oli ollut tarkoitus rakentamisen aikaan täyttää injektointimassalla, mutta täyttöä ei ollut saatu suojaputkeen ja terästen väleihin kattavasti. Injektoinnin onnistumisella on merkitystä terästen ruostumiseen ja voimien siirtymiseen. Nippujen suojaputket olivat ruostuneet paikoin puhki ja niput olivat altistuneet rakenteeseen vuotaneelle vedelle.

Sadeveden valuminen rakenteeseen oli mahdollista, koska vesitornin betonielementtien saumojen tiivistämiseen käytetyt materiaalit olivat huonokuntoiset. Vesi pääsi valumaan rakenteeseen säiliöosan seinää myöden eikä tätä ollut esitetty esimerkiksi pellityksellä tai muulla rakenteellisella keinolla. Lattiaelementin ja puristusrenkaan kuorielementin väliin näin päässyt sadevesi on todennäköisesti edesauttanut teräsjännenippujen suojaputkien ja pintojen ruostumista ja mahdollistanut vetymurtuman.

Terästen materiaali- tai valmistusvikaan viittaavia havaintoja ei ole.

Vastaava vauriomekanismi on mahdollinen myös muissa jännitetyissä teräsrakenteissa, jotka ovat säälle alttiina. Vastaavalla periaatteella toteutettuja rakenteita voi olla elementtirakenteisten vesitornien lisäksi myös esimerkiksi silloissa.

Tutkinnassa selvitetään vielä vesitornin käyttöön liittyviä asioita, joilla voi olla merkitystä vesitornien turvallisuudelle. Kokonaisuudesta valmistuu tutkintaselostus suosituksineen kesän 2013 jälkeen.

Lisätietoja: tutkinnanjohtaja Kai Valonen, kai.valonen@om.fi, p. 029 51 50707

Kuvassa keskimmäisenä vetokokeessa käytetty säröytynyt terästanko. Tangoissa oli pintaruostetta. Kuvan tangot on maalattu valkoisiksi, jotta särönäyttämät näkyisivät magneettijauhetarkastuksessa mahdollisimman hyvin.

Liitetiedostot