Ilmailuonnettomuuksien tutkintasäädökset uudistuneet

Julkaistu 1.6.2011

ILMAILUONNETTOMUUKSIEN TUTKINTASÄÄDÖKSET UUDISTUNEET

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010 siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta tuli voimaan 2.12.2010. Asetuksen tarkoitus on taata Euroopan siviili-ilmailun turvallisuuden korkea taso sekä asettaa siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaara-tilanteiden tutkinnalle korkeat vaatimukset.

Asetuksen myötä ilmailuonnettomuuksien tutkintavelvoite on muuttunut. Aiemmin direktiivi 94/56 EY edellytti, että jokainen siviili-ilmailussa tapahtunut onnettomuus ja vakava vaaratilanne on tutkittava. Nyt asetusta ei sovelleta sellaisten onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden turvallisuustutkintaan, joissa on osallisena sotilas-, tulli- tai poliisitoimintaa tai muuta vastaavaa toimintaa harjoittava ilma-alus. Näille sattuneet onnettomuudet voidaan kuitenkin tutkia turvallisuustutkintalain (525/2011) perusteella.

Myöskään seuraaville ilma-aluksille sattuneet onnettomuudet ja vakavat vaaratilanteet eivät enää ole tutkintavelvoitteen piirissä:

a) historialliset ilma-alukset
b) ilma-alukset, jotka on erityisesti suunniteltu tai muutettu tutkimus-, kokeilu- tai tieteellisiin tarkoituksiin ja jota valmistetaan rajoitettu määrä
c) ilma-alukset, joista vähintään 51 prosenttia on rakentanut harrasterakentaja tai harrasteyhdistys omiin tarkoituksiinsa ilman kaupallisia tavoitteita
d) ilma-alukset, joka ovat olleet asevoimien käytössä, lukuun ottamatta ilma-aluksia, joiden tyyppisuunnitteluvaatimukset virasto on hyväksynyt
e) ultrakevyet ilma-alukset
f) yksi- ja kaksipaikkaiset autogirot, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on enintään 560 kg
g) liitimet, joiden rakenteellinen massa yksipaikkaisina on enintään 80 kg tai kaksipaikkaisina alle 100 kg, mukaan luettuina jaloilta lähtevät liitimet
h) jäljitelmät ilma-aluksista, jotka täyttävät a tai d kohdan perusteet ja joiden rakennesuunnittelu vastaa alkuperäistä ilma-alusta
i) miehittämättömät ilma-alukset, joiden toimintamassa on enintään 150 kg
j) muut ilma-alukset, joiden rakenteellinen massa polttoaine mukaan luettuna on enintään 70 kg

Onnettomuustutkintakeskus voi kuitenkin turvallisuustutkintalain perusteella päättää tutkia myös muita kuin asetuksen velvoittamia onnettomuuksia ja vakavia vaaratilanteita, jos tällaisesta tutkinnasta arvellaan saatavan turvallisuuden kannalta hyödyllistä tietoa.

Asetus määrittää Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) ja kansallisten siviili-ilmailuviranomaisten osallistumisen turvallisuustutkintaan. Onnettomuustutkintakeskuksen on, edellyttäen että kaikki eturistiriidat vältetään, pyydettävä, että EASA ja asianomaisten jäsenvaltioiden kansalliset siviili-ilmailuviranomaiset nimittävät toimivaltansa puitteissa edustajan, joka osallistuu tutkintaan.

Asetus määrittää myös aiempaa tarkemmin turvallisuustutkinnassa annettujen turvallisuussuositusten seurannan. Jatkossa kaikki annetut turvallisuussuositukset syötetään Eurooppalaiseen keskustietokantaan.

Asetus edellyttää lentoyhtiöiltä toimia lento-onnettomuustilanteita varten. Lentoyhtiön tulee tarjota lentomatkustajille mahdollisuus ilmoittaa läheisen henkilön yhteystiedot lentoyhtiölle onnettomuustilanteita varten. Lentoyhtiön tulee pystyä toimittamaan lennolla olleiden matkustajien henkilötiedot viimeistään kahden tunnin kuluttua siitä kun lentoyhtiö on saanut tiedon lennolleen tapahtuneesta onnettomuudesta. Lentoyhtiön tulee pystyä toimittamaan lennolla kuljetettuja vaarallisia aineita koskevat tiedot välittömästi, kun lentoyhtiö on saanut tiedon lennolleen tapahtuneesta onnettomuudesta. Tiedot tulee toimittaa onnettomuuden tapahtumamaan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaiselle ja mahdollisesti muillekin viranomaisille.

996-2010 (pdf, 0.79 Mt)

Lisätietoja:

Erikoistutkija Tii-Maria Siitonen (etunimi.sukunimi(at)om.fi, 050 322 5452)